Arkisto, helmikuu, 2015

LAURI NIKULAN TIE VEHMAAN RAUTILASTA LAITILAAN. I KUOLI 1.8. 1959 MINUN ISÄNI

helmikuu 7, 2015 - 5:24 Kommentoi
Vanha lehti toi muistoja mieleen
On suurenmoinen oivallus pitää pankin ikkunassa 50 vuotta vanhaa Laitilan Sanomaa luettavana.
Vanhojen paikallislehtien sivuilta peilautuu koko mennyt aika iloineen, suruineen ja ihmisineen. Aviisissa oli edesmenneestä isästäni kahdessakin kohtaa. Oli kuolinilmoitus ja minun
kielelläni sanottuna, CV.

Isäni Lauri Nikula kuoli 1.8. 50 vuotta sitten eli vuonna 1959. Yhden tyttärensä sanoin: En juuri muuta muista hänestä kuin määrätietoisen olemuksen. Silti hän oli ja on edelleenkin oma rakas isäni.

Käymme haudalla usein, siellä isä lepää äidin kanssa melkein Karjalan patsaan kupeessa. Isäni oli aktiivinen monella elämän alueella

ja hänen kädenjälkensä näkyi Laitilan elämänmenossa.
Varsinaisena työsarkana isälläni oli LSO:n Laitilan konttori. LSO toimi nyt jo katukuvasta poistuneessa Sinervon talossa monet vuosikymmenet, kuusikymmenluvun taitteeseen.
Hänellä oli paljon luottamustoimia: kaupan-ja pankkialalla. Kulttuurielämässäkin hän oli mukana mieskuorossa ja Hiekan säätiössä
Isäni oli myös organisoimassa yhteiskoulua Laitilaan. Hän osallistui suojeluskuntatoimintaan ja toimi monissa lautakunnissa.
Tällaista elämä on. Poismenneet elävät muistoissamme ja elämä jatkuu. Näin muistelen isääni.
Varmaan muut perheestämme tuntevat samoin
Irmaliisa Laine