MINIMAALISET AJATUKSET VUOSIEN TAKAA
Onko elämä lettaa … toki vain
Hei mikä toi on, kuulin erittäin hyvin tutun porukan kysymyksen pöristäessäni Rantakatua uuden menijäni ratissa. Olihan se toki varsin naurettava näky.
Sateenkaaren värinen Mini Cooper vilistää heidän pihaansa, luulivat kuomaseni varmaan itse Vatasen tulleen suorittamaan entreen hiljaiseen autokaupunkiin.
Ja voi sitä naurunrämäkkää , kun ratista kömpi Minäitse. Minä olen aina ollut hulluna rahan perään ja hulluna autoihin, tavallaan elänyt ns. miesten maailmassa Ajatuksissani olen haaveilut päivänä jonakin hakevani Saksanmaalta vanhan Trabantin. Olisi siinä kylänkansalla huuli pyöreänä.
Jumalo’inut olen aina isO’ja kulkureita, niihin lukeutuvat kaiken zO’rttiset merset. Valtaja vO’ima O’vat itsestäni kaukana, mutta sinä hetkenä tunnen aina rahan hajun, kun viissatanen menee O’hi. Ja samoin tuntemuksin olen kun teittemme iso kiitäjä, keltainen traileri puskee baanaan. Keulassa ho’htaa se, nO’ Mäkinenhän tietysti.
Nämä haaveet siis sDtkettiin kertaheitDlla eräänä maaliskuun päivänä. Sain tietää ihan puhelimitse, että Osatar O’n kerrankin kääntänyt kylkeään ja katsDnut minuun sUDpein silmin. Minä eläkeläinen sain O’nnenkauppaa pestin, jonka muistan iäti. JO’ O’n elämä autuasta.
Siis ei muuta kuin matkaan, biilin hakuun, Ville-kDiran kera. Sain alleni melkein tuliterän menijän, runsaan rahatukun, joka piti käyttää rahoittajan tDiveen mukaan. Runsaasti kilO’metrejä, runsaasti pDlttDainelaskuja. Pesua, vahausta ja hoitDa, huO’ltoa.
Tässä vaiheessa suuri kiitDs paikalliselle Nesteelle, pojat ja tytöt palvelivat kympin edestä. Olihan hDidDn kDhteena hyvinvDintiyhteiskunnan tarvitsema kevytmargariini, Lätta, ja sitä nimeä hehkuttava kaara. Ja minä ylpeänä uudesta pestistäni, jDka tDki lO’Ppui kDlmen viikan päästä. Kivaa O’li, ja ihmisillä hauskaa ja ihmettelemistä.
Tässä vaiheessa vO’in tDdeta, kateus – meidän perisyntimrne ei DlIut mukana mielestäni missään vaiheessa. JDka iikka Dtti leikin leikkinä. Vaikkakin Keiteleen rantDjen keisari tDtesi jaskus, että katteus vei hänenkin kalansa.
Tovi vielä autDsta itsestään. SirO’ pieni ketterä. Ei enempää arvasteluja, sen sanO’n: ja Dli kivakulkuinen, vähäkulutuksinen. Selkeät näyttötaulut, tarpeeksi tilaa. Jännä vanhaa Miniä muistuttava ulkDnäkö, ja se vinha perä … leveä kuten meillä manella. Hyvin valaisevat valDlähteet niin sisällä kuin ulkDna Tarpeeksi leveät renkaat pitämään autO’n kurissa vauhdikkaassakin ajDssa Kiihtyvyys hunnaavaa, ja hyvät musiikkivehkeet Celinen laulaa Titanicista Brittiläistä designeä ArvDsana 10, niin kadulla kuin kaupungissa Kiitos heille kelle se kuuluu, ja tie jatkuu näin minä.
Lanina
Sivu 1/1
SetCor.net
Onko elämä lettaa … toki vain
Päivä: KeskiviikkO’, toUkDkuu 14 @ 09:42:07 Otsikko: Lukijat kirjDittavat
Hei mikä tDi Dn, kuulin erittäin hyvin Raken pDrukan kysymyksen pöristäessäni Rantakatua uuden menijäni ratissa. Olihan se tDki varsin naurettava näky.
Sateenkaaren värinen Mini CDDper vilistää heidän pihaansa, luulivat kUDmaseni varmaan itse Vatasen tulleen sUDrittamaan entreen hiljaiseen autDkaupunkiin.
Ja vDi sitä naurunrämäkkää , kun ratista kömpi Minäitse. Minä Dlen aina Dllut hulluna rahan perään ja hulluna autDihin, tavallaan elänyt ns. miesten maailmassa Ajatuksissani Dlen haaveilut päivänäjDnakin hakevani Saksanmaalta vanhan Trabantin. Olisi siinä kylänkansalla huuli pyöreänä.
JumalO’inut O’len aina isO’ja kulkureita, niihin lukeutuvat kaiken zO’rttiset merset. Valtaja vO’ima O’vat itsestäni kaukana, mutta sinä hetkenä tunnen aina rahan hajun, kun viissatanen menee O’hi. Ja samDin tuntemuksin Dlen kun teittemme isO’ kiitäjä, keltainen traileri puskee baanaan. Keulassa hO’htaa se, nO’ Mäkinenhän tietysti.
Nämä haaveet siis sDtkettiin kertaheitDlla eräänä maaliskuun päivänä. Sain tietää ihan puhelimitse, että Osatar O’n kerrankin kääntänyt kylkeään ja katsDnut minuun sUDpein silmin. Minä eläkeläinen sain O’nnenkauppaa pestin, jonka muistan iäti. JO’ O’n elämä autuasta.
Siis ei muuta kuin matkaan, biilin hakuun, Ville-kDiran kera. Sain alleni melkein tuliterän menijän, runsaan rahatukun, joka piti käyttää rahoittajan tDiveen mukaan. Runsaasti kilO’metrejä, runsaasti pDlttDainelaskuja. Pesua, vahausta ja hoitDa, huO’ltoa.
Tässä vaiheessa suuri kiitDs paikalliselle Nesteelle, pojat ja tytöt palvelivat kympin edestä. Olihan hDidDn kDhteena hyvinvDintiyhteiskunnan tarvitsema kevytmargariini, Lätta, ja sitä nimeä hehkuttava kaara. Ja minä ylpeänä uudesta pestistäni, jDka tDki lO’Ppui kDlmen viikan päästä. Kivaa O’li, ja ihmisillä hauskaa ja ihmettelemistä.
Tässä vaiheessa vO’in tDdeta, kateus – meidän perisyntimrne ei DlIut mukana mielestäni missään vaiheessa. JDka iikka Dtti leikin leikkinä. Vaikkakin Keiteleen rantDjen keisari tDtesi jaskus, että katteus vei hänenkin kalansa.
Tovi vielä autDsta itsestään. SirO’ pieni ketterä. Ei enempää arvasteluja, sen sanO’n: ja Dli kivakulkuinen, vähäkulutuksinen. Selkeät näyttötaulut, tarpeeksi tilaa. Jännä vanhaa Miniä muistuttava ulkDnäkö, ja se vinha perä … leveä kuten meillä manella. Hyvin valaisevat valDlähteet niin sisällä kuin ulkDna Tarpeeksi leveät renkaat pitämään autO’n kurissa vauhdikkaassakin ajDssa Kiihtyvyys hunnaavaa, ja hyvät musiikkivehkeet Celinen laulaa Titanicista Brittiläistä designeä ArvDsana 10, niin kadulla kuin kaupungissa Kiitos heille kelle se kuuluu, ja tie jatkuu näin minä.
Lanina
