Arkisto, joulukuu, 2011

MINIMAALISET AJATUKSET VUOSIEN TAKAA

joulukuu 21, 2011 - 3:24 Kommentoi

 

 

Onko elämä lettaa … toki vain

Hei mikä toi on, kuulin erittäin hyvin tutun porukan kysymyksen pöristäessäni Rantakatua uuden menijäni ratissa. Olihan se toki varsin naurettava näky.

Sateenkaaren värinen Mini Cooper vilistää heidän pihaansa, luulivat kuomaseni varmaan itse Vatasen tulleen suorittamaan entreen hiljaiseen autokaupunkiin.

Ja voi sitä naurunrämäkkää , kun ratista kömpi Minäitse. Minä olen aina ollut hulluna rahan perään ja hulluna autoihin, tavallaan elänyt ns. miesten maailmassa Ajatuksissani olen haaveilut päivänä jonakin hakevani Saksanmaalta vanhan Trabantin. Olisi siinä kylänkansalla huuli pyöreänä.

Jumalo’inut olen aina isO’ja kulkureita, niihin lukeutuvat kaiken zO’rttiset merset. Valtaja vO’ima O’vat itsestäni kaukana, mutta sinä hetkenä tunnen aina rahan hajun, kun viissatanen menee O’hi. Ja samoin tuntemuksin olen kun teittemme iso kiitäjä, keltainen traileri puskee baanaan. Keulassa ho’htaa se, nO’ Mäkinenhän tietysti.

Nämä haaveet siis sDtkettiin kertaheitDlla eräänä maaliskuun päivänä. Sain tietää ihan puhelimitse, että Osatar O’n kerrankin kääntänyt kylkeään ja katsDnut minuun sUDpein silmin. Minä eläkeläinen sain O’nnenkauppaa pestin, jonka muistan iäti. JO’ O’n elämä autuasta.

Siis ei muuta kuin matkaan, biilin hakuun, Ville-kDiran kera. Sain alleni melkein tuliterän menijän, runsaan rahatukun, joka piti käyttää rahoittajan tDiveen mukaan. Runsaasti kilO’metrejä, runsaasti pDlttDainelaskuja. Pesua, vahausta ja hoitDa, huO’ltoa.

Tässä vaiheessa suuri kiitDs paikalliselle Nesteelle, pojat ja tytöt palvelivat kympin edestä. Olihan hDidDn kDhteena hyvinvDintiyhteiskunnan tarvitsema kevytmargariini, Lätta, ja sitä nimeä hehkuttava kaara. Ja minä ylpeänä uudesta pestistäni, jDka tDki lO’Ppui kDlmen viikan päästä. Kivaa O’li, ja ihmisillä hauskaa ja ihmettelemistä.

Tässä vaiheessa vO’in tDdeta, kateus – meidän perisyntimrne ei DlIut mukana mielestäni missään vaiheessa. JDka iikka Dtti leikin leikkinä. Vaikkakin Keiteleen rantDjen keisari tDtesi jaskus, että katteus vei hänenkin kalansa.

Tovi vielä autDsta itsestään. SirO’ pieni ketterä. Ei enempää arvasteluja, sen sanO’n: ja Dli kivakulkuinen, vähäkulutuksinen. Selkeät näyttötaulut, tarpeeksi tilaa. Jännä vanhaa Miniä muistuttava ulkDnäkö, ja se vinha perä … leveä kuten meillä manella. Hyvin valaisevat valDlähteet niin sisällä kuin ulkDna Tarpeeksi leveät renkaat pitämään autO’n kurissa vauhdikkaassakin ajDssa Kiihtyvyys hunnaavaa, ja hyvät musiikkivehkeet Celinen laulaa Titanicista Brittiläistä designeä ArvDsana 10, niin kadulla kuin kaupungissa Kiitos heille kelle se kuuluu, ja tie jatkuu näin minä.

Lanina

 

Sivu 1/1

 

 

 

SetCor.net

 

 

 

 

 

 

Onko elämä lettaa … toki vain

Päivä: KeskiviikkO’, toUkDkuu 14 @ 09:42:07 Otsikko: Lukijat kirjDittavat

Hei mikä tDi Dn, kuulin erittäin hyvin Raken pDrukan kysymyksen pöristäessäni Rantakatua uuden menijäni ratissa. Olihan se tDki varsin naurettava näky.

Sateenkaaren värinen Mini CDDper vilistää heidän pihaansa, luulivat kUDmaseni varmaan itse Vatasen tulleen sUDrittamaan entreen hiljaiseen autDkaupunkiin.

Ja vDi sitä naurunrämäkkää , kun ratista kömpi Minäitse. Minä Dlen aina Dllut hulluna rahan perään ja hulluna autDihin, tavallaan elänyt ns. miesten maailmassa Ajatuksissani Dlen haaveilut päivänäjDnakin hakevani Saksanmaalta vanhan Trabantin. Olisi siinä kylänkansalla huuli pyöreänä.

JumalO’inut O’len aina isO’ja kulkureita, niihin lukeutuvat kaiken zO’rttiset merset. Valtaja vO’ima O’vat itsestäni kaukana, mutta sinä hetkenä tunnen aina rahan hajun, kun viissatanen menee O’hi. Ja samDin tuntemuksin Dlen kun teittemme isO’ kiitäjä, keltainen traileri puskee baanaan. Keulassa hO’htaa se, nO’ Mäkinenhän tietysti.

Nämä haaveet siis sDtkettiin kertaheitDlla eräänä maaliskuun päivänä. Sain tietää ihan puhelimitse, että Osatar O’n kerrankin kääntänyt kylkeään ja katsDnut minuun sUDpein silmin. Minä eläkeläinen sain O’nnenkauppaa pestin, jonka muistan iäti. JO’ O’n elämä autuasta.

Siis ei muuta kuin matkaan, biilin hakuun, Ville-kDiran kera. Sain alleni melkein tuliterän menijän, runsaan rahatukun, joka piti käyttää rahoittajan tDiveen mukaan. Runsaasti kilO’metrejä, runsaasti pDlttDainelaskuja. Pesua, vahausta ja hoitDa, huO’ltoa.

Tässä vaiheessa suuri kiitDs paikalliselle Nesteelle, pojat ja tytöt palvelivat kympin edestä. Olihan hDidDn kDhteena hyvinvDintiyhteiskunnan tarvitsema kevytmargariini, Lätta, ja sitä nimeä hehkuttava kaara. Ja minä ylpeänä uudesta pestistäni, jDka tDki lO’Ppui kDlmen viikan päästä. Kivaa O’li, ja ihmisillä hauskaa ja ihmettelemistä.

Tässä vaiheessa vO’in tDdeta, kateus – meidän perisyntimrne ei DlIut mukana mielestäni missään vaiheessa. JDka iikka Dtti leikin leikkinä. Vaikkakin Keiteleen rantDjen keisari tDtesi jaskus, että katteus vei hänenkin kalansa.

Tovi vielä autDsta itsestään. SirO’ pieni ketterä. Ei enempää arvasteluja, sen sanO’n: ja Dli kivakulkuinen, vähäkulutuksinen. Selkeät näyttötaulut, tarpeeksi tilaa. Jännä vanhaa Miniä muistuttava ulkDnäkö, ja se vinha perä … leveä kuten meillä manella. Hyvin valaisevat valDlähteet niin sisällä kuin ulkDna Tarpeeksi leveät renkaat pitämään autO’n kurissa vauhdikkaassakin ajDssa Kiihtyvyys hunnaavaa, ja hyvät musiikkivehkeet Celinen laulaa Titanicista Brittiläistä designeä ArvDsana 10, niin kadulla kuin kaupungissa Kiitos heille kelle se kuuluu, ja tie jatkuu näin minä.

Lanina

VYSOTSKIMAISET JOULUN AJATUKSET

joulukuu 14, 2011 - 3:17 Kommentoi

totuus
Valhe ja totuus
Palmikkopäisenä totuus maailmaa kiersi, edessä rampojen, köyhien prameili vaan. Ikkunasta valhe hänet nähdessään huusi: – Voit levätä luonani tule sisälle vaan! Totuus noudatti kutsua, lepäsi sängyllä hetken, ei aikaakaan, kun nukkui kuin lapsonen Jumalan. Valhe peitteli hänet ja avasi samppanjapullon. Joi itsensä humalaan, punoen suunnitelman. Bulldoggi-kasvoinen valhe vietti näin iltaa. Röyhtäillen, nikotellen hän lauleli vaan. Jos alasti käymme, kuin vastasyntyneet käyvät, ei voi totuutta erottaa valheesta ainutkaan. Hän varasti totuuden leningin, kultaisen pannan. Änki koreat kengät jalkaansa kiroten tuo. Kellon ja lompakon otti ja kadulle juoksi. Totuuden hahmossa valhe nyt samppanjaa juo. Totuus heräsi, kaivaten kultaista pantaa. Ihmetellen seisoi valheen huoneessa hän. Alastomana, kun kadulle kirmaisi silloin, huomasi köyhien häntä kivittävän. – Syytön mä oon, huusi totuus, valhe on vienyt pukuni, lompakon, kelloni kimaltavan. Köyhät ja rammat kivitti totuutta, kunnes poliisi korjasi väsyneen vaeltajan. Poliisi sanoi: – Totuuden tunnemme kyllä, hän kulkee kultaisin vaattein, niin hieno hän on. Totuus ei koskaan alasti kaduilla juokse. Ruoskitaan petturi, ruoskitaan jumalaton! Totuus itki ja syyttömyyttään kauan vannoi. Nyt hän on köyhä ja sairas ja asunnoton. Valhe kulkee maailmalla kultaisin vaunuin. Puhdasverisen tamman vienyt hän on. Voit toivosi heittää, turhaan totuutta säälit. Vaikka löytyykin hulluja, totuutta puolustamaan. Se joskus voi voittaa valheen

SINUATTUA SANTA CLAUSJUHLAA JA

PIDETÄÄN YHTÄ

PIDETÄÄN MIELESSÄ JUMALAN OPIT

JA KÄSKYT

SEABIRD

MINUN ITSENÄISYYTENI

joulukuu 5, 2011 - 10:07 Kommentoi
 
Otsikko:  MINUN ITSENÄISYYTENi!]
> Joulukuun kuudes päivä, iltapäivän flunssanhuuruisia mietelmiä.

Suomemme, Maammelaulu, Siniristilippu,Suuri Vapautemme.Noin

yhdeksänkymmenen vuoden takaa, saimme silloin mahtavimman joululahjan
mitä koskaan olemme saaneet.Itsenäisyys on niin hieno, herkkäsäätöinen
asia, siitä pitäisi puhua vain seisten, lakki kourassa.
Meille
nykyihmisille se sana on itsestäänselvyys, mutta maapallolla on vielä
nytkin kosolti kansoja, joille tällainen sana on täysin
vieras.Meidänkään vapautemme ei ole tullut ilmaiseksi, vielä nytkin on
joukossamme heitä, joilla on omat ansionsa nykyiseen oloomme.
Ja se
joukko harvenee vuosi vuodelta.Heidän talvikisoissaan muinoin,
esimerkiksi Kollaalla, ei jaettu pokaaleja. Elinikäisiä kipuja kylläkin.

Ne nuoret miehet silloin olivat niitä sankareita, heitä varten on
olemassa meidän kunnioituksemme. Antoivat kaikkensa ,nuoruutensa,
terveytensä. Tässä vaiheessa soi korvissani kaunis balladi Evakosta.
Ne
perheet siellä sodan kourissa luopuivat kodeistaan
, rakkaista maisemista. Miten on näiden nykyisten polvien laita,
onko meissä yhteishenkeä. Löytyykö? Vai mennäänkö uhon jälkeen iskän
selän taa, kun pahasusi iskee tulet Jatista. Voi menin hieman sivuun
aiheesta. Ajatus oli puhua Suomesta, mitä on olla suomalainen.
Hyvä olla,
jotenkin turvaisa- vaikkakin joka äärellä riehutaan, mutta meidän
kaikki patteristot ovast parasta laatua.
Ja kun näkeen Puolustusvoimat,
vaikka vain Hornetin ilmassa, kiitos olemassaolostaan.
 Ja meillä tämä
päämiehemme on nyt mamma paikallaan. Ei pidä häntä moittia. Ja Linnan
Juhlia, niitä tarvitaan.
On aina tarvittu, kas seurojen talolla
tanssitaan. Syystäkin.
Ja minä kyynisenä pohdin aina mukanaolijoita. En
tutkaile asuja, vaan mitä löytyy ulkokuoren alla. Ja kun militaristinen
luonteeni kerran on, niin illan Bestit ovat Jääkärin Marssi, ja muut
samantapaiset. Ja illan suuruudet ovat univormut, niiden alla on
kuitenkin ajatteleva sydän.
Ja tässä
leikkisässä loppukevennyksessä kaksi isoa miestä, nykyteollisuudesta.
Jorma, Masa.senjälkeen
seuraavat
PITKÄN MATKANPÄÄSSÄ muut.Teollisuusalálta kaikkityynni.
Paitsi tämä mieleenpainuva symppis, kyläkauppias lakeuksilta. Ei ?Paljon paljon
esimerkkejä olisi. Mainitsen
musiikkipuolelta Eput, hups.
Ja yksi ylitse muiden, Raine Ampuja, kuuluu
kalustoon soittajineen.
Ottakaa tämä jälkiosa tosiaan joulunalushuumorina.Ja laulakaa
kaikki:Kansamme kesti.
ps. Jos joku ei satu tietämään, kuka on Raine Ampuja, tutkikaa
maanpuolustuksen sivustoja. Patteristo/eräänlaisen) komentaja.
Ja elon maininkit jatkavat

teidän irmalisa kirjoittanut vuoon

jolloin Vesa ja Eput olivat Tarjan luona
> —
>