KUMMA KYLLÄ, NE OVAT AINA PERÄTI SAMANLAISIA. ALATI ALUSSA, ALATI
LOPUSSA. MUISTAAKSENI JOTENKIN NÄIN ASIOITA ON TULKINNUT L.VIITA. Ja
vaikka minun elämässäni KESÄN paras ääni on Harrikan syke. Silti se ei
kuitenkaan
voita lahdella joikuvaa joutsenta tai metsässä nakuttavaa tikkaa
Siteeraan tässä WWF:ÄÄ, tämän sanoman se lähetti minullekin taas. Sitä
voi soveltaa niin Airiston selällä kuin sisäisissä järvissä.
Julistetaan vesilinnuille juhannusrauhaa:
Älä lomailija rannoilla pauhaa.
On harvinaistunut nauru- ja selkälokki,
on niille kokko ja möykkä shokki.
Siis vältä veneillessä lintuluotoja
etsi muita satamamuotoja.
Jatkona kuvaannollisia ajatuksiani näin kesän kauneuden
keskellä. Joka puolella kirjoitetaan pahuudesta. Jokainen on´viisas.
Mielipiteitä.Asian voi ajatella näin. Pahuuden voi antaa anteeksi. Ja
pahasta voi kenties tulla hyvä ja päinvastoin. Voihan juomaristakin tulla
tuomari sekä päinvastoin. Monasti kyllä itse asiat jää sivuun julistusten
paatoksessa. Ja Uskottavuus menee. Vaihtoehtona nämä
ajatukset voi pitää sisällään, omana aarteenaan. Ja silloin on itse hyvä
olla. Se siitä.
<Nuokun terassilla, pöydällä lojuu Isabell Allenden kirja, kaupunkiradio
vatkaa jotain countrya.
Elämä on laiffia, kesä parhaimmillaan. YRTTIEN HUUMAAVAA USVAA
Eikö elämä olekin kaunista. Löytäkäämme taas kerran kotosuomemme
Näin asian tulkitsee Reino Rinne:Isänmaa-runossaan. Eli loppusäkeet-
vain
tästä maasta ja tällä kielellä voin lähettää viestejä -TÄHTIIN
SUVI JA saunaa,lauteille jokaiikka ja tervaa mukaan
SNAPSINA TAI IHOLLE
on suomalaisuus humalluttavaa, varsinkin kun sitä saa katsoa
meren näkökannalta
istuen vaiti
kiitos elämälle
ja ahdille
t. jaanika
Vastaa