Arkisto, toukokuu, 2011

OODI KEVÄÄLLE

toukokuu 20, 2011 - 4:56 Kommentoi

 

                                                                                              Otetaan se ilolla vastaan -se kevät. Raskas talvi on                            ~                           ;;

                                                                                              taas kerran taittumassa.             @§I

Kuten turkulainen sukulaiseni huomautti minulle:

outo valo taivaalla, ja vaikka kolottaa selkää ja on ns. ei­ itseaiheutettua päänsärkyä, olen sitkeä. Olen kuin kissa  putoan aina jaloilleni. Pyrin vaikka pakosta kestämään kivut ja muutkin kolhut.

Tähän sopii muutama ajatelma eräältä toimittajatuttavaltani. Hän taannoin kyseli minulta ja monelta muultakin ­olemmeko elämämme sankareita. Ja muistutti, että käyttäytymisemme on paras käyntikorttimme. Ja kehotti meitä vaalimaan onnellisuutta ja positiivisuutta, se ei ole helppoa, mutta kantaa kauas. Kun tämän tien kuljet, voit saada kunnioitusta tulevaisuudessa.

Tämä aihe siksi, koska taas kerran olen havaitsevani muutamilla olevan moukan maneereja. Koko elontie otetaan kivana pilana, tätä on ala- ja myös yläpiireissä. Minä olen henkilökohtaisesti mieltä: ei isoksi sinua tee isot Pomarit. Eikä sensaatiouutinen lööpissä, mieluummin varmaan moni lukee OIKEITA SELVIYTYMISTARINOITA LEHDISTÄ. kuin jonku Tuksu  hömppää.

Ikkunallani kukkii esikko- maalla, merellä, ilmassa aistii tosiaan  kevään. Taivaalla suhahtaa juuri nyt len noston uljas lintu, turvattu olo. Hyvää oloa ja onnentunnetta minulle omakohtaisesti tuo taas kerran ammattijärjestöni. Luen vanhoja päivämääriä, milloin ovat saaneet meille aikaan viisipäiväisen viikon, milloin talvilomat.

Ovat vaalineet meitä, valvoneet etujamme. Mikään ei ole itsestään selvää. Eli joukkoomme tarvitaan valveutuneisuutta. Sillä meitä elämän raakileita kyllä on verkostoituna miten vain.

Sanon vain tervetuloa kevät ja kiurut, elämä kohdallaan suht koh. ONII ASTUNUT TAUON JÄLKEEN TUPAANI, OSATAR VISKASI SEN JA PIENEN SIRKUTTAJAN IKKUNALLA. TOI TERVEISET, EI RIEPOTELLU.Nyt vain kannustamme jäätöntä aikaa ja  MUISTELEMME

JELLONIEN MAHTIA.

Ja oodi sinulle ongelmaA TUOTTAVA KAIFAAN , sinulle ei Marseljeesi soi.ja kristallit eivät kimalla. Karma varmaan iskee sinua tai kohtalo kolhii, sillä vaikka siis olen sitkeää sorttia, kaikella on rajansa, hauskanpidollakin. Ja järjettömyydellä. Lauri Viidan sanoin :Elämäsi on alati alussa- alati lopussa. Toivottavasta ehdit tajuta ennenkuin kaadut omaan mahdottomuuteesi­ tunnetko sanan normi? Minä en sinua pelkää, mutta en viitsi katsella silmiesi sumua. Minä hyppään siivelle ja menen. Mutta muista, palaan ja minä ja kevättuuli lennätämme roskat pois. So is it, Elämä on laiffia.

kirjoitus on monen vuoden vanha, nyt hieman stailasin sitä.

MUTTA MUISTAMME, MÄ OLEN LINTU PIENI

KEVÄÄN SANOMIN

IRMALIISA