terapiaminä ja alpakkakamut

Minun pieni retriittini
Hiljainen retriitti on täydel­listä aikaa itselle. Retriitti suunnitellaan siten, että osanottajat voivat jättää arki huolensa kynnykselle.
.Ohjelma on laadittu niin, että se elvyttää oloa: retriitti on kiehtova oppimis- ja oivaltamis­prosessi,jossa elämykset kerto­vat sanoja enemmän. 

Minä kuuntelen alpakkaa, ne ovat jo ammoisista ajoista eläneet lähellä ihmistä. Ai kun nämä minun ystäväni ovat säy­seitä, suvaitsevan kilttejä ja ää­nettömiä.

Rauhaa välillämme, vaikkakin joku kirjoittaa, että alpakat ja ihmiset ovat Andien tasangoilla olleet sovussa mutta kyllä am­moin on ollut ns. eroavaisuuk­siakin ja vihollisuutta.

. Tuli jotenkin – sanoisinko niin lämmin hyvä olo. Ne oli­vat kaikki omalla kämmenel­läni niin herkut ja rakastamani eläimet.

SUl.\rin kaikista on Conta, joka omistajan ihmeeksi hyväk­syy miJlut hyvinjo näin pian ja

pikkuinen äiditön Kaarna-vasa tuttipullon kaa.Kun on oma luottavainen it­sensä niin andilaisetkin huomaa­vat; minun on helppo samaistua ja ajatella samoin. Rauhoittumi­sen päivää kohdallani oli istua karsinassa alpakkalauman kes­kellä ja saada eläimiltä hyväksyn­tää ja voimaa; vähitellen tulivat luo, yksitellen vähän aristellen. Meitä oli siinä kiva sakki 

Vielä kerran ennen joulua menen tapaamaan äiditöntä Kaarna-vasaa ja muita ja vien sakille kivaa purtavaa jouluksi. Sen he ovat ansainneet ja lau­lun. Laulamme varmaan minä ja muu lauma.

Ja pikku vasa katselee minua, jyrsii sormustani ja ihmettelee kynttilöitä.

Joulun sanomaa
Tähdistä kirkkain Luojalle ja luon­non eläjille. Kiitos, niiden avulla pysyy pinnalla.
irmaliisa

Posted

in

by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *