Niin eestiläisyys suomenmaassa, olen sen kokenut raskaasti
olen sairas ja toivoisin rauhaa ja hiljaista asumista hiljaista ympäristöä
vaikkakin asun kerrostalossa.
Mutta me Luojan lapset olemme kaikki näköjään erilaisia jotenkin rasistisesti ajattelen nyt.
Täällä työskentelemme meidän lippumme alla olemmepa suomalaisia tai eestiläisiä.
Olemme kiitollisia, jos ja kun meillä on työtä. Nämä pitäisi näkyä molempien kansalaisuuksien käyttäytymis-
tavoissa. Työ ja asunnnonomistaja on herra, emme me mitään hidalgoga ole.
Voi Luoja , vielä antaisit kaikille tuon ymmärtämisen jalon taidon ja kehoittaisit vanhempia opettamaan
lapsilleen käyttäytymistä, kansalaisuudesta riippumatta.
Käyttäytymiseen kuuluu varsin paljon. Tässä mittakaavassa otan vain esimerkiksi asumusyhteisössä
olevat säännöt, jokaisen pitää ajatella jokaista. Vai onko teidän mielestänne te eestiläiset paras peruspilari
jälkikasvullenne: että kun huutaa metelöi ja kolistaa tarpeeksi kauan ja kovaa
jovain, vanhus naapurustossa vaikenee pelosta. Ei silloin alkaa tapahtua myös siellä
Meidän oma tupamme on meidän, opettakaa se lapsillenne,ettei naapuriston tarvitse lähteä tekemään sitä.
Hiljaisuus on ihanaa, melu järkyttävää. Käytävät eivät ole lastentarhoja ei asumispaikkoja.
Ovet eivät ole potkupalloja niitä ei paiskita. SILLÄ NAAPURI TODELLA VOI OLLA SAIRAS ja haluta
särkyihinsä Buranan liäksi rauhaa.
Tämän kaikki kun opetatte tenavillenne niin ristin käteni ja olen kiitollinen ja asumme sovussa naapureina.
Sillä kaikilla meillä on velvollisuuksia mutta myös oikeuksia
Kaikesta huolimatta rakastan olla suomalainen ja armastan EESTIÅ
ja seinät kantavat äänet molempiin suuntiin.
mutta ettehän sitä huomaa,
on liian monta kaaosta teillä ja minulla vain yksi vaitiolo
irmaliisa laine
Vastaa