Arkisto, kesäkuu, 2010

PETETTY

kesäkuu 26, 2010 - 10:32 Kommentoi

26. kesäkuuta kello 5:59

en ole koskaan pettynyt naiseen kuin irmaliisaa han piti vaimoni aivoinfartti ei minään vaikka ei pääse edes liikkumaan näin hän arvostaa sairaita eikä rakasta kuin itseäänvariottaisi kaikkia miehiä hän on valehtelun mestari,hanen tehtävänsä on huijata miehiä niin pajon kun pystyy,älkää olko hölmöja ja uskoko,terveisin kaitsu
TÄLLAISEN VIESTIN OLIN SAANUT YÖN PIMEINÄ TUNTEINA FB:HEN
TUNTEMALTANI HÄIRIKÖLTÄ.
JA KOSKA OLIN JA TYYSTIN KYLLÄSTYNYT HÄNEN JOKAILTAISIIN
VIESTEIHINSÄ JA UHANNUT VIEDÄ ASIAN ETEENPÄIN. – NIIN TÄMÄ
OLI HÄNEN VASTAVETONSA. EN JAKSANUT, KOSKA OLEN ITSE KIPEÄ
KUTEN TIEDÄTTE. HÄN MIURUU KUIN KOLLIKATTI MAALISKUUSSA
ÄLÄ HYLKÄÄ RAKASTAN.. HMMM  RAKASTAN, VAIKKA EI EES TUNNE
TÄSSÄ KOHDEN MIEHET TÄÄLLÄ VOITTE OLLA RAUHALLISIN MIELIN
EN OO SYÖJÄTÄR, VAAN MÄÄ
OTAN TOISEN ASPEKTIN ASIAAN, KUNNIOITUKSESTA JA MUISTA
PETTÄMISISTÄ. EGOISTIN KANNATTAIS KATSOA PEILIIN, ONKO SIELLÄ
MITÄÄN. ARVOSTAAKO TÄMÄ EGOISTI ITS SAIRASTA VAIMOAAN,
EHKÄ HMM SAIRASTA KENTIES
MONASTI KANNATTAA TUTKISKELLA ITSEÄÄN
JA MIETTIÄ, ENNENKUIN ALKAA HULABALOON
KUN ES ELÄMÄ ON NIIN, ETTÄ MITÄÄN EI SAA VÄKISIN-
EIKÄ VAATIMALLA
YSTÄVYYSKIN ON ANSAITTAVA
TOIVOO KOTIRAUHAN MENETTÄNYT
IRMALIISA
PS. ASIA ETENEE SYYTTEESEEN

Maailmalta liepeisiini tarttunut ajatelma

kesäkuu 21, 2010 - 5:35 Kommentoi

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.    ELI  KERTOO  KOIRUUDEN TAUDISTA
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Kirjoittaja tuntematon

uudelleens. irmaliisa

KAISLIKKO SUHISEE

kesäkuu 17, 2010 - 4:15 Kommentoi

   

IRMIS-I AM SAILING

Jälleen yksi SMT:n blogit -sivusto
 
     
 

KAISLIKKO SUHISEE

8.10.2009 15.18 | seabird | Matkalla

Ihana ilta ja meitä on juuri purkautunut pirtintäysi saunakaffeen juojia
oluelle rantaa, Niemenkärjessä, Ruissalossa, on ihana suurhämy.Ulkotulet
roihuavat, vihdantuoksu vielä nenussa.Toiset nauttivat bitteriä, toiset
lageria.
JUURI NYT kaislikon takaa vyöryää esiin suhinan aiheuttaja. Vikingin iso
punainen siinä taivaltaa kohti iloista Stockholmia. Voi niitä aikoja. alamme
muistella vanhaa Skansenia. Samalla kuitenkin seuraamme pauhun keskellä,
pääseekö mokoma paatti taas kerran ohi Saaronniemen, kyllä toki.
Ei ota styyrit
eikä paapuurit kiinni rantamassoihin. Niin jatkamme keskustelua.Ruotsinmaalla
on aina raikunut iloiset heja Sverige tyylit. Meillä taas on ikiajat laulettu
mollissa.
Miksi laineen
laulu pitää aina vaan olla bluesia. Miksei yhtähyvin taaimmainen maininki
voi jymähtää rantaan ilosta itkien.
Eri asia on, kun lauletan seilorin tytöstä,
hänen ikävänsä on fanaatttista.
Mutta minä siinä muiden vielä pälpättäessä tätä juttua siirryin
muihin mietteisiin. Ja muut tohtivat jopa alkaa kuuntelun. Sanoin
heille, että huomatkaa: olemme onnellisia.
Olemme kukin tahoillamme oman
itsemme herroja. Olemme vapaita tulemaan ja menemään.
Turha noiden tuolla eetterissä on hymistellä
meille sulosäveliä.
Osaammehan sen itsekin.
Eli näin sanoessani jotenkin todella
iski vapaudenkaipuu, hyppäsin laiturilta mereen. Puuskutin ja lauloin
mennessäni: aallon loisketta kuulla minä ain`* haluan.Jatkoin falsettiani,
kunnes toiset anosivat :lopeta jo.

Istahdamme sen jälkeen saunan kuistille , naureskelemme ja nautimme yhä
pimenevästä illasta. Minun oli tavattoman hyvä olla. Olin ns. lainahyöhenissä,
ystävän oloasu ja rakkaan miniäni villajakku. Se tuo hänet lähelleni, vaikkakin
hän on nyt toisaalla.

Alan taas ratkoa elämänfilosofiaa:
Kun ihminen uskoo itseensä, mahdollisesti muutkin tekevät samoin. Eli uskovat.
Mihin? Olkoon.
Uskottavuus, ja rajojen rikkominen.
Nuorena pelkää, mutta kun vihdoin huomaa ,että alhaalta päin on vain yksi
suunta.
Se on uskaltavuutta aidoimmillaan.

MINÄ olen sanut työni merkeissä, Luojalle kiitos, samoilla armasta
isänmaatamme. . Ikkunani takana on pauhannut hyinen Pohjanlahti
syysmyrskyineen.Kuin myös kohissut vaimeana nelostien yörekat, kenties matkalla
Ouluun.Tullut paljon uusia tuttavia.
Matkailu avartaa, ja kun sen lisäksi osaa ottaa rytmistä vaarin-silloin
menee elämä nappiin.
Huomenta Suomi ja kaikki kansa.
Lähtekää kukin lentoon
,vaikkei muuta kuin sielun siivin. Ja tarina jatkuu, minä olen nyt
olosuhteiden pakosta palannut tänne Lounaiseen harjustoon.
MUTTA en saa rauhaa, ennenkuin kerran vielä koneeni laskee
Kyproksen Larnacaan. Se on yhtä varma kuin huomisen nousu .Ja silloin siellä
Nikosian kupeessa ei pala ihoni, istun ja siemailen anisviinaa.
Tämä on taas vain kertomus siitä, mitä akkalauma voi yhden illan aikana, tai
lähinnä yön, saada pohdittua.
Levylautaselle joku on pistänyt Nipa Neumanin laulamaan. Talo ei todellakaan
ole autio meillä.
Aamun auer alkaa jo leijailla. Ja kohta koko sakki alkaa nukkua.

Tämä on tätä Ruissalolaista.
Pieni tovi viel’.ja saan viettää MITTUMAARIN

KIITOS JO ETUKÄTEEN KAIKILLE JA KESÄLLE

irmaliisa

kesäkuu 9, 2010 - 3:42 Kommentoi

MINTUN TUOKSU JA MITTUMAARI

kesäkuu 8, 2010 - 3:00 Kommentoi

mietin tässä tavanomaista juhannuskirjoitustanI

kerron ensin vanhasta jutusta:

Juttelin erään   tuttavani ,pintapelastajan kanssa viime  vuonna  lipun nostotilaisuudessa.

Aiheenamme oli WWF juhannusrauha vesiemme linnuille, älä pauhaa
ja maissa pätee sama rauha tai ainakin pitäisi
…ja hautausmaalla
niin tehkää rauha myös niin, että
kaikilta mopoautoilta virta pois kuskista ja roottorista
olkoon rauha kanssamme
ellei se jo sukkuloinut

TARTTOON

Ranta lava juhannus
yrttejä poimimaan niitylle
pois taajamista
naturalismia parhaimmillaan
kumpareelle kaikki syöpöt ja juopot
nuuskimaan niityn tuoksua
ja kuulemaann hiljaisuuden ääntä
kukkuos käkönen
terveelisin tavoin
abs. mikä se oli se juhannuskin

KULTURELLI AJATTELUTAPA.   KAIKKI
 on oiva aika esitellä muutakin
kuin omaa egoaan.   Ja
odottaa, jos…..  Tämä on sitä minua itseäni, minun
tyyliäni.  Kiitos että omistamme tällaisen ympäristöm.  Sinä
Ukkosenjumala, olet antanut meille paljon. Anna vielä meille oikea
asenne
ja tapa vaalia sitä.Opeta meille mieluummin tuntemaan ohra luonnossa
kuin
pullossa.Olkaamme kiitollisia.  
minttuteetä ja AAMUAUERTA

<KAS KUN ELÄMÄ PIKAJUNAAN ASTUU

EI KANNATA HETI JÄÄDÄ POIS EKA PYDÄKILLÄ

VOI TAPAHTUA VAIKKA MITÄ

MITTUMAARINAKIN VOI KOPISTA VIRSUT JA PIEKSUT

NYTKIN TAIVAANRANTA ON KAUNIS KUIN JOKI

IKUTTAA ILOSTA SURUSTA TAI MUUTEN VAIN

SYREENIT

IRMALIISA

m

SAUNA VIINI TERVA SE ON MITTUMAARI

kesäkuu 8, 2010 - 2:08 Kommentoi

Irmaliisa Laine

Juhannuksen lyhyt oppimäärä  viinikellarissa

jaloja viinejä, taidetta, tuotetaan ja viljellään Euroopan eri jokilaaksoissa.
 Unkari on monelle se ainoa oikea viinimaa,

Useimiille riittää, kun saavat kokoelmiinsa suosikkiviinejään
kaukaakin haettuna. Tai ostettuna.
Mutta viinimakat elämys vailla vertaa….
En ole kokenut mutta lukenut ja kuullut ja kskustellut.
Chile, Argentina— Napa ja jopa eräs yltyi kehumaan
Korealaista
Italia on minun tavallisen tallaajan, amatöörin, suosikkimaa
monessa myös viineissä.
Tutkin usein viinialueen kartoitusta Apuliasta ylöspäin
Minun mietteeni ja aamunalku , auer leijuu ilmassa.
Pistin levylautaselle Jamaican aurinkoa ja samalla
kuuntelen lintujen aamuliverrystä
en juo viiniä tässä ja nyt vaian vettä kuivana
aamujen aamu kesä

ja odottelen tervaista saunaa
Muistatko , ken lauloi joskus: Rantalava, juhannus.

Junnupa se, ja hänen sävelensä soivat varmaan tänäkin vuonna joka niemessä, saarelmassa.

Kokkokansa, vesikansa, saunakansa,grillikansa,kaljakansa-ja kaiken jälkeen luonnollisuus.

Juhla on kaikkien, mitäpä tässä enempää nyt.

Alan valmistella itsekin menoa ikikiviä tutkailemaan. Merenrantaa

Kun vaan saisi itsestään irti pienen hitusen sävelenergiaa.

Se on  ikkunavahdin mukana kaikonnut minulta.

Mutta nyt on heti hetki, joka on yhtä pitkä mennen tullen.

Kohta syysillan tuuli jo lehdissä soi.

Vielä kotvan voimme laulaa näistä olemattoman sateisista kesäaamuista.

Kesä on turhankin lyhyt, Ledinin Tompan toteamus.

Ota netistä kuusenkerkkäkastikkeen ohje, se on mannaa kalan lisukkeena.

Suosittelen

Kesä ja syreenit

irmaliisa

NAAMOJA JA KIVAA

kesäkuu 8, 2010 - 1:41 Kommentoi

Irmaliisa Laine FB ELI NAAMAKIRJA JA TÖKKÄYS, ON KIVA LINKKI
MIUNKIN TUTTAVAPIIRIINI KUULUU KIHOJA SUURIA JA PIENIÄ JA KAIKKI OK
JOKAINEN ON OTTANUT LEIKIN VASTAAN LEIKKINÄ
VAIN YKS JOKU RITATAINOLAN TAPAINEN BUMERANGOI TUOLLA MITÄPÄ
ASIAA. JA KAIKEN LISÄKSI TÖKKÄYS OLI FÖRBEI JUTTU

Yhteyksiä pidetään

irmaliisa

PENTUTEHTAILUA TAAS

kesäkuu 8, 2010 - 1:24 Kommentoi

Irmaliisa Laine  voitte  lukea  blogini viime vuodelta, nyt minulla on kummikoiria kaks Mami ja Scara, ja saan taas heille toimitettua välikäsien
kautta namipaloja Pyreeneitten maahan. Ottakaa ja katsokaa
Kulkkareitten sivuja, ja muistakaa älkää olko koti- ja luonnon-
eläimille sydämettömiä.
Ne ovat pieniä eläviä olentoja. Kesän alussa aletaan aina…
tuo koiran kakkijuttu lehdissä. Minä otin viime vuonna kantaa ja sain pskaa noin kuvaannollisesti ihtelleni. Haukkuja
ja HUOM alamittaisia nimettömiä. Olen vieläkin sitä mieltä kakki
ei vie lääkärille ketään. Mutta meidän ja monen muun koiran
tuskaa on  lisännyt rikkinäiset pullot, tassunpohjan rikkinäisyys
tuo jatkuvan furunguloosin. Leikki on kaukana siitä
ikuisesti koiruus

Ja paha mieli näin kesän keskellä

pahoista ihmisistä.

<<<kurjet ja muut tulleet, palasivat kaikki  linnut myös

ja lehdestä luin että talven suruisa pikkukarhu poistunut

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

sanattomin sävelin

irmaliisa
i