Näin sen kuuluu mennä, tästä :
aiheena ikiaikainen, välillä varmaan stressaava asia
Tällaisen aspektin otti muinoin Muotiplus lehden juttu aiheeseen
Me olevaiset aina tuskailemme, miks se ja se sanoi pahasti tai jopa haukkui minua.
Leijona?
Olkaa mieluummi kirahvi, joka alkaa pohtimaan:
mikä minussa on, kun mulle voidaan tehdä näin. JOOO
Taannoinen episodi kolahti tähän aiheeseen aika hyvin,
olimme tai olemma? Luoja ties..
ystäviä, minun mielestäni hyviäkin.
Juttelimme niitä näitä, ytävyydestäkin, kunnes…aloin huomata outoutta.
Kyllästymisen oirettako, välillä aiheettakin tuli tuulta tupaan ja hetki oli vaitonaista.
Ja aina ystävä otti uudelleen yhteyttä. Ja viesteissä luki, ystävyytemme kestää.
Minä olen sitä ikäpolvea ja zorttia, että kantani on: ei joskus ei toisinaan, vaan .. joko tahi
ollaan ystäviä( jos ei todellista aihetta vihaan tule)
Kuomani kanta näköjään on, ollaan silloin kun huvittaa muutoin förbei.
Ei minun tarvitse pelätä sanoillani ystävää, hän ymmärtää???
Mutta mitä teen<silloin, kun asiat menee hyvin hyvin oudoiksi.
Jos saan yön kammottavina tunteina riitaannuttavia herjausviestejä, HP tyylisiä ja ivaisanoja.
Ja aamulla on kuulemma kaikki hyvin, HEILLÄ
VAAN ei meillä
Kun sattuu, tekee kipeää.
Ystävys ei halua varmaan satuttaa
vaan tukea toista
ei ainoastaan rivillä
vaan myös rivien välissä
ei ainoastaan lauluissa
vaan tärkeimmässä elämän laulussa
Huvittaa tai ei.
Kiitos ystäväni ,
kevät jatkuu KAIKEN keskellä
toivottavasti jaksoitte lukea
soulia
irmaliisa
Vastaa