VELJENI VARTIJA

Kirje Veikolleni

Olenko minä veljeni vartija, ehkä – ehkä en
Minulla on ilo omistaa veli.Hän on nykyään tuolla jossain. Kutsuimme häntä
joskus
leikkisästi Pohjan Satakieleksi.,niin teen
nytkin. Johtuu kai samannimisestä Laurin Viidan runosta. En ole kylläkään
kuomaani nähnyt melkein
kymmeneen vuoteen.Yllä olevan runon myötä hän ohjelmoi monet häät ja
hautajaiset. Syynä oli vääjäämätön tarve tulla esiin, ja juuri satakielen
sanoin. Kaikki avec`*it olivat vaiti, ihastuksesta mykkinä.

Velipoika oli aikanaan myös menestyvä liikemies.Kaikkea mammonaa oli, kunnes
eräänä kuulaana
syyspäivänä huiman korkealla tapahtui katastrofi. Pohja petti, moottori leikkasi
ja bensa loppui. Tuli laskun, tai ennemminkin
maksun aika. Vahinko vain, ei enää ollut muuta kuin Matti kukkarossa.

Sorry rakas veli. Tuolloin kävi samoin tuhansille muillekin. Minä tiedän, että
sinussa on myös aina ollut hitunen
taivaanrannan maalaria ja myötääsi olet saanut runsaan fanijoukon. Sinulla on
myös aina ollut mahtavia
lupauksia, ei juuri prinsessaa. Puoli valtakuntaa kenties. Niskasmikon lailla:
Syksyllä kaikki voi olla toisin.
Olen taas rantojen keisari.Aikansa maalasi taivasta, mietti sitä. loihe tätä.

Mutta perisuomalaisena Paavona suoranaisesti nousit uudelleen suosta, koko
pituuteesi. Seisoit bootseissasi ja oivalsit.
Kun taas jotain teen, saankin jotain.Jos en muuta kuin puolikkaan Unkarin
pustaa..
Ja tosiaan velipoika,hän onnistui. Olen kuullut, että hän nykyään elää suuren
osan ajasta
jossain Syötteen juurilla.Elämöi siellä ja voi hyvin. Tallissa mokomalla on
lämminverinen, muutama kiitäjä ja muita kulkijoita.
Taskussa jatkuvasti biletti Kataloniaan,Costa Bravalle….

Onhan tämä vekkuli jo ammoin ollut alati matkalla etelään tai pohjoiseen.
Samoillut Samoat,Sanghait ynnä Sansibarit.
Kulkenut Kalkutat. Laivat  kaikkialla tuttuja. Kautta aikain on sanottu ja
laulettu seilorin Suuren Vapauden kaipuusta. MERESTÄ
ns. ainoasta rakkaudestaan.

Velipoikapa on aina noudattanut periaatetta, kahta en vaihda. Ja kuulemma sama
tyyli on yhä.Kaipa kuoma on elämänsä
ansainnut. Kalliit kylläkin ovat olleet laulujen lunnaat.
Oppinut on paljon, muttei yhtä.
Lupaukset tuppaavat  kuulemma edelleen unohtumaan .Turhaan Maijaspavekin laulaa
vinyylillään avunannosta.
Rakas veljeni tullaan aina muistamaan egoistina, joka juoksutti muita.

Hello velikulta siellä Aslakin liepeillä.  Jos satut lukemaan tätä, mene itseesi
ja mieti.

Hippunen empatiaa ei ole valkoiselle miehellekään pahasta. Mieti, mitä olisit
tosiaan saanut aikaan ns. vallan kahvassa.
Ainesta ja elkeitä oli silloin, varmaan nytkin.

Pohdi elämää nyt, kun sinulla on aikaa. Kun kuulemma kiitelet Iijokilaaksossa
Polariksella ja kyttäilet tammukoita.

Vieläkö lyriikka suosii. Vieläkö luet Omarin Viisaan Viiniä.

Varmaan ja siitä muistat minut.

Olinhan elämäsi…

Leppoisia vanhuuden päiviä sinne.

Pidä huolta itestäsi.
Kuuntele Chris Reaa ja äänettömyyttä.

Rote Rosen werden Bluehen. Ueberall auf der Welt.

merilintu