LUPAUS UUDEN VUODEN ALKUUN

 Inventaariota vuosiluvun taitteessa. Mistä lienee tarttunut sanat matkaan. Parempi vähän annettu kuin paljon luvattu. ”Lupaan aina pysyä luonasi!” ’lupaan muuttaa elämäntapani!” ’lupaan käydä sinua pian katsomassa!” Me lupaamme paljon. Monesti emme voi tai edes halua pitää lupauksiamme Emme kuitenkaan aavista, miten suuren pettymyksen tuotamme sillä toiselle. Luoja sanoo sitä vastoin: ”Minä olen luonasi; minä en jätä sinua!” Mitä pelkäämistä meillä todellakaan on, kun suuri jumalamme sanoo meille: ”Minä tunnen sinut nimeltä, sinähän kuulut minulle!” Rukoilkaamme jumalan antamia rakkauden sifmälaseja,jotta näkisimme lähimmäisemme tarpeet ja täyttäisimme lupauksemme. jumala näyttää voimansa juuri meidän heikkojen ihmisten kautta. Siteeraan , en tiedä ketä. Mutta oiva asia näin vuoden alussa. Pidä lupauksesi. Minua itseäni usein harmittaa, kun joku lupaa jotain. Sana on vain sana, mutta lupaus sana on enemmän. Jos ystäväni lupaa tulla ja mennä, otaksun niin. Usein asiat unohtuvat kiireen keskellä Ja se voi olla juuri lupauksen saaneelle suuri pettymys. Minä otan myös asiaan toisen aspektin, tässä kollaasien maailmassa. Myös minua itseäni harmittaa, kun lupaan- enkä voikaan pitää lupaustani. Monen monta vuotta sitten, kirjasto oli silloin vielä vanhassa paikassa. Siellä minä taideharrastaja lupasin tehdä kaupan eräästä kuvasta. Olisin antanut käsirahan, mutta tämä ystäväni sanoi. Ei kiirettä. JA asia jäi. Ja tuli sairaus, sairauksia ja enemmän kuluja aina vain. Jonkin aikaa selittelin, mutta nyt se on jäänyt tykkänään. MInä en siinä kohdassa ollut lupauksieni väärtti. Mutta tulipahan musta valkoiselle nyt, että asia mietityttänyt ja vaivannut minua Ja painanut kovikin kovasti. Älkää koskaan luvatko liikoja. Niin ei tule jälkeen mieleen. houkkako olen. Nyt tuli pöytä puhtaaksi ja aloitan siitä Voimaannuuttavaa kevään alkua irmaliisa laine —