Niin se on ,valtatie on elämää.
Joku on joskus puhunut näin.
Oikeassa on tämä ollut,elämä ja tiet nykyään
kaikkialla suoria.
Kaikella on kulku helppoa, myös elämä. Kovaa, väärää kaistaa
ja väärään suuntaan.
Sumuverho silmissä, ei
koko kauneutta havaittavissa.
Myötään on kombit, kännykät ja perässä tulee
rivi roskia.
Mutta suorin tie ei aina ole helpoin.
Yllättävää kylläkin, joskus kannattaa oikaista
mutkan kautta.Ehkä?
Varsinainen asiani on kyllä nyt aivan muuta.
Ihmetyttää, mikä puhdistautumisriitti koko kansaan on iskenyt.
Ei kukaan kuitenkaan, ei yksi sukupolvi,tee toteen perusteellisia
asennemuutoksia.
Eikä saa millään maapallon rataa kääntymään.
Vaikka käyttäytyisi hyvin tai ei hyvin. Itseriittoisuus on
kaikkialla vallalla.
Valta, ennen kaikkea mielivalta on poloisia voimakkaampi nykyään.
Katso, kuule, näe: se pyörii ympärillämme vinhasti.
Tehdään pahaa, isketään. Eikä aina välttämättä hamaralla. Ja sekös sattuu.
Tulee mielipahhaa, kaikilla on tarve ruokkia omaa egoaan.
Vääryyttä näennäisesti näemme kaikkialla, luemme siitä ja katsomme
kanavilta.
Tässä kohden tulee mieleen eräs monen vuoden takainen symppis
haastattelu.Siellä ruudussa Kristillisyys ja Stiller kohtasivat.
Korhola sai oikein helmen. Inhimilliset sanat Rubenilta.
Rivoutta ja ns. julkkisauvoa saamme aina vain enemmän, lööpeistä.
Monella elämä on heittänyt volttia, se ei ole mallillaan .
Moni Viestinnän tuote luulee tietävänsä asiasta kuin asiasta.
Edistyksen sijasta kulku lähteekin taantumaan.
Menee ns. hattuun. Päivisin hurskastelijat ottavat illalla esille
tyhjyyden naamion.
Uskottavuutta epäaidoimmillaan.
Saattaa saada yllättäviä helistelyjä ansiotta.tahallisia vai tahattomia.
Näiltä tuntuu puuttuvan jotain tärkeää, sisältö elämään.
Hunttalan Mattikin luuli joskus omistavansa koko Suomen, huuhaa.
Ei se mitään , ollaan sitkeitä vain.
Metäpäs eivät pienet jutut kaada.
Ystävän sanoin:Rahalla ja viekkaudella saa paljon, muttei sisäistä rauhaa.
Minun on hyvä olla tässä ja nyt.
Hiljaisuuden ääni on hunajaa. Olen kokenut jotain.
Minulla on omat rakkaani ja minusta tuntuu, että
pari viikkoa sitten äärettömyyteen lähettämäni faksi meni perille.
Taivaan valtiaan toimesta kai.
Anteeksi annon auer.
Kiitos, ajattelen asioita lämmöllä.
Tämä on menneen miete, ajakohtainen aina
Syssylläkin
merilintu
Vastaa