SeiCor.net
Sankareita
Päivä: Keskiviikko, elokuu 20 @ 09:47:02
Me oomme sankareita, lauletaan.
Seison yönkoitteessa tammen ajatustenpuun alla. Katson neljää nuortamiestä, joille kaikki keskuslaitilassa sumun hälvetessä tuntuu olevan tiellä. Onko voimaa, sankaruutta vai vain kiukkua. Sankari sanaa käytettiin joskus jos sai aikaan jotain hyvää.
Ajatuskulkuko kääntynyt, luin juuri psykologin sanan kiukusta, vihastaja alemmuudentunteesta.
Tämä viisas totesi ihmisten pahanolon olevan, niin koto- ja työelämässä, jatkuvan kilvoittelun tulos. Aina on joku parempi kuin minä itse, käski purkaa kiukkuaan terveesti.
Ja se ei ole tätä mitä minä näin. Jos jatkuvasti tukahduttaa itseään tulee reaktioita ja se synnyttää uusia reaktioita. Mutta vähätellä ketään ei saa, toiselle ihmiselle ei saa olla paha. Näin ei ole, kaikki pyydystävät toisiaan. Autoilijat tuntevat voimaa kun he, siis nämä nuoret, hullunkiilto silmissä puskevat katua cityn vauhtikisoissa.
Aivan kuin sumuverhon takaa he ohjaavat, pääasia on vauhti – ei oikea puoli eikä muut liikkujat. Aivan kuin koettaen osuuko j alankulkijaan. Tahi pyöräilijään, mopoilijat ovat oma lukunsa.
He menevät miten sattuu ja minne, eivät tiedä mitään asetuksista.
Ollaan kaikki ihmisiksi. Jokaiikkaa tarvitaan, ei tapeta ketään. Näinhän toivoo ukkojumalakin. Luullakseni.
Miete Sinulle, joka valittelit hautasi kastelijan perään, etkö huomaa hän oli ystävä ja lähimmäinen sinulle, kasteli kuivuutta ja sytytti ehkä lyhdyn, hän, ärsyttikö se?
Me tarvitsemme ystäviä. Niitä jotka eivät pöyhkeile. Eivät lyö, puhun minä.
Kokemuksesta – ystävän käsi on osunut minuun.
JO SYYS TUULI MERELTÄ KÄY
merilintu
Vastaa