irmis- i am sailing

Tuumailin käsitteitä lastenmaailma ja aikuistenmaailma.
Molemmat ovat tuiki tarpeellisia ja jaloja juttuja.
Lasten aika on leikin aika ja harrasteiden.
Montaa iloa paitsi ovat he, jotka eivät ole tätä oivaltaneet.
Valitettavasti heitäkin on, suuri lössi milloin missäkin tilassa.
Iän myötä ilon tilalle ”valitettavasti” astuu vakavuus ja elämänkokemus.

Minun maailmassani on aina koetettu ns. kunnioittaa ikäihmisiä.
He kun ovat tehneet elämässään jo sen, mitä tämä pieni polvi vasta
etsiskelee.
Minäkin olen omalla kohdallani työni puolesta kolunnut isänmaatamme
pitkin ja poikin. Asuntoni ohi ovat kulkeneet nelostien yörekat Ouluun.
Auranrannat ja hyinen Pohjanlahti syysmyrskyineen, nekin ovat tuttuja.
MUTTA:
Eilen jäin miettimään, mistä nämä mahdollisesti jotain koulujakäyvät
lapsikullat
kasaavat elementtinsä käyttäytymiseen tai käyttäytymisen puutteeseen.
Kouluko ei? Tulin erään tapahtuman jälkeen täysin varmaksi:
ISKÄ( äiti) – oiva opas elämään.
Jos itse esiinnyn korrektisti, odotan sitä myös mahdolliselta
vastapelurilta.
Lojaalia ,aikuismaista käytöstä ei aikuisen ole harrastaa ikärasismia
vanhempaan ihmiseen. Eikä missään olosuhteissa lapsensa kuullen
nimitellä ketään millää halventavilla sanoilla.
Paljon on itsellänikin vielä opittavaa.
Mutta toivon myös teidän vanhempien yrittävän oppia elämää.
Se on tulevaisuudessa eräs lapsenne hyvän elämän peruspilari.
Jos puhuu kaunisti, saa monta kaunista sanaa takaisin.
Oletettavasti kukan ei ole kenenkään tiellä, kaikille riittää aikaa
ja tilaa.
On paikkoja, joissa noudatetaan normeja ja sääntöjä.
Ehdotan isien,äitien ja jälkikasvun tajuavan tämän.
Pyyntö ei käsky , tämäkin on…
Minä ainakin tarpeen tullen annan tilaa, milloin missäkin.
En ole tukkona, vaikka joskus mieli tekisi.
Kunnioittaa omaa työtä, samoin kuin toisenkin.
Sen kun oivallamme, niin kaikki on hyvin.
Luin pyhänä Turun bussissa näistä kännykkä ja nettikulttureista.
Niitten etiketestä.
Koneita ne ovat:
mutta me käytämme niitä.
Soittoäänet julkisissa tiloissa äänettömälle tms.
Ei mitään Marseljeeseja ja Budapestin siltoja.
Tässäpä tätä, kannattaa muuten miettiä itsekunkin
Ja leikkisä kysymys: miten mahtuu 13 aasia kuplaan.
No kuusi eteen ja seitsemän taakse.

Kiitos , että mahdollisesti jaksoitte lukea.

Kaupunkiradio laulattaa VR_mainosta. Peltilehmät talvilepoon,se suosittelee Pendolino rautahepoa.

Mietin tätä tarpoessani lumisia katuja. Moni tähtinokan ja muunkin menopelin omistaja voisi tehdä ikuisen Uudenvuoden lupauksen.

Opettelisivat ennen seuraavaa rattiin menoa ajataidon perussäännöt. Ja liikennemerkit. Niin villiä menoa Teksasin malliin tämä liikennekulttuuri on,kaukana suvaitsevaisuudesta.

Ken ensin ehti, sen sekamelskan ja rallin keskellä jalankulkija liikkuu monasti henkensä kaupalla. Suojatie ei ole nykyään näille kroisoksille mikään hidaste, yllyke kenties.

Kuka suorittaa seuraavan kaadon, on paras. Toivotan kuitenkin kaikille ONNISTUNUTTA Vuotta, koko vuoden-

jos sen olen hengissä. Kokeile jarruja- pröva bromsarna

jäätynyt merilintu

Kyllä niitä riittää , niitä hyviä päiviä.

Tarpeellisia, viettäkäämme ne.
Nälkäpäivä, lukupäivä ja paljon muita. Päiviä ja viikkoja ja keräyksiä.
Laitan mielelläni roponi auttamaan tarpeessaolijoita.
Sain viestinä seuraavaa:
pyysi lähettäjä minun ottavan kantaa. Tietää maailmanparantajan luonteeni.
Ja minä reagoin tietenkin.
Kysyi tämä lähettäjä:
Vastuusta ja sen toteuttamisesta.
Me sysäämme kasvatuksen alueella vastuuta poliisiin, kouluun ,rehtoriin ja ties
mihin.
Jopa tarkoituksettomiin politiikkoihin.
OPETTAJAT OVAT KAIKESSA TÄSSÄ PAHASSA SAUMASSA.
He kasvattavat  kyvyttömien vanhempien lapsia. toivotonta.
Peruselementit varsinaisilta kasvattajilta pahasti hukassa?
Ja vastuunkanto myös.
Vanhempien siis kuuluu periaatteessa kasvattaa lapsiaan, ei ulkopuolisten.
Ja vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan.
Kun tämä tajutaan , ollaan askeleen menossa parempaan.
Mikään ei tule itsestään, joku sen kustantaa ja resurssit
ne loppuvat monaalla.
Viettäkäämme siis päivä
näille asioille.
Etsikää vaikka mistä kaapista
hukkaanmenneet vanhemmuudet.
Siinä oiva askare.

Silti toki voimme
hiljentää autojen moottorit
ja pakokaasut
Ja kävellä minkä jaksamme ja kykenemme

Ja piru vie myös
yhden tunnin ajaksi kaikki
nokialaiset äänettömälle.
Siinä syksyn alun hyvää tekoa
ja monen ramadania
Kuittaan
irmaliisa

Niin se on ,valtatie on elämää.
Joku on joskus puhunut näin.
Oikeassa on tämä ollut,elämä ja tiet nykyään
kaikkialla suoria.
Kaikella on kulku helppoa, myös elämä. Kovaa, väärää kaistaa
ja väärään suuntaan.

Sumuverho silmissä, ei
koko kauneutta havaittavissa.
Myötään on kombit, kännykät ja perässä tulee
rivi roskia.
Mutta suorin tie ei aina ole helpoin.
Yllättävää kylläkin, joskus kannattaa oikaista
mutkan kautta.Ehkä?
Varsinainen asiani on kyllä nyt aivan muuta.

Ihmetyttää, mikä puhdistautumisriitti koko kansaan on iskenyt.
Ei kukaan kuitenkaan, ei yksi sukupolvi,tee toteen perusteellisia
asennemuutoksia.
Eikä saa millään maapallon rataa kääntymään.
Vaikka käyttäytyisi hyvin tai ei hyvin. Itseriittoisuus on
kaikkialla vallalla.
Valta, ennen kaikkea mielivalta on poloisia voimakkaampi nykyään.
Katso, kuule, näe: se pyörii ympärillämme vinhasti.
Tehdään pahaa, isketään. Eikä aina välttämättä hamaralla. Ja sekös sattuu.
Tulee mielipahhaa, kaikilla on tarve ruokkia omaa egoaan.
Vääryyttä näennäisesti näemme kaikkialla, luemme siitä ja katsomme
kanavilta.

Tässä kohden tulee mieleen eräs monen vuoden takainen symppis
haastattelu.Siellä ruudussa Kristillisyys ja Stiller kohtasivat.

Korhola sai oikein helmen. Inhimilliset sanat Rubenilta.
Rivoutta ja ns. julkkisauvoa saamme aina vain enemmän, lööpeistä.
Monella elämä on heittänyt volttia, se ei ole mallillaan .
Moni Viestinnän tuote luulee tietävänsä asiasta kuin asiasta.
Edistyksen sijasta kulku lähteekin taantumaan.
Menee ns. hattuun. Päivisin hurskastelijat ottavat illalla esille
tyhjyyden naamion.
Uskottavuutta epäaidoimmillaan.
Saattaa saada yllättäviä helistelyjä ansiotta.tahallisia vai tahattomia.
Näiltä tuntuu puuttuvan jotain tärkeää, sisältö elämään.
Hunttalan Mattikin luuli joskus omistavansa koko Suomen, huuhaa.
Ei se  mitään , ollaan sitkeitä vain.
Metäpäs eivät pienet jutut kaada.

Ystävän sanoin:Rahalla ja viekkaudella saa paljon, muttei sisäistä rauhaa.
Minun on hyvä olla tässä ja nyt.
Hiljaisuuden ääni on hunajaa. Olen kokenut jotain.
Minulla on omat rakkaani ja minusta tuntuu, että
pari viikkoa sitten äärettömyyteen lähettämäni faksi meni perille.
Taivaan valtiaan toimesta kai.
Anteeksi annon auer.
Kiitos, ajattelen asioita lämmöllä.

Tämä on menneen miete, ajakohtainen aina

Syssylläkin

merilintu

SeiCor.net

 
Sankareita

Päivä: Keskiviikko, elokuu 20 @ 09:47:02

Me oomme sankareita, lauletaan.

 Seison yönkoitteessa tammen ajatustenpuun alla. Katson neljää nuortamiestä, joille kaikki keskuslaitilassa sumun hälvetessä tuntuu olevan tiellä. Onko voimaa, sankaruutta vai vain kiukkua. Sankari sanaa käytettiin joskus jos sai aikaan jotain hyvää.

Ajatuskulkuko kääntynyt, luin juuri psykologin sanan kiukusta, vihastaja alemmuudentunteesta.

Tämä viisas totesi ihmisten pahanolon olevan, niin koto- ja työelämässä, jatkuvan kilvoittelun tulos. Aina on joku parempi kuin minä itse, käski purkaa kiukkuaan terveesti.

Ja se ei ole tätä mitä minä näin. Jos jatkuvasti tukahduttaa itseään tulee reaktioita ja se synnyttää uusia reaktioita. Mutta vähätellä ketään ei saa, toiselle ihmiselle ei saa olla paha. Näin ei ole, kaikki pyydystävät toisiaan. Autoilijat tuntevat voimaa kun he, siis nämä nuoret, hullunkiilto silmissä puskevat katua cityn vauhtikisoissa.

Aivan kuin sumuverhon takaa he ohjaavat, pääasia on vauhti – ei oikea puoli eikä muut liikkujat. Aivan kuin koettaen osuuko j alankulkijaan. Tahi pyöräilijään, mopoilijat ovat oma lukunsa.

He menevät miten sattuu ja minne, eivät tiedä mitään asetuksista.

Ollaan kaikki ihmisiksi. Jokaiikkaa tarvitaan, ei tapeta ketään. Näinhän toivoo ukkojumalakin. Luullakseni.

 Miete Sinulle, joka valittelit hautasi kastelijan perään, etkö huomaa hän oli ystävä ja lähimmäinen sinulle, kasteli kuivuutta ja sytytti ehkä lyhdyn, hän, ärsyttikö se?

 Me tarvitsemme ystäviä. Niitä jotka eivät pöyhkeile. Eivät lyö, puhun minä.

Kokemuksesta – ystävän käsi on osunut minuun.

JO  SYYS TUULI MERELTÄ KÄY

merilintu