> Aihe: LIISA -IHME MAASSA
>
> NÄIN MENEE MINUN PIENI JOULUNALUSJUTTUNI- PÄÄHENKILÖNÄ ON LIISA JA
SIVUOSASSA HÄNEN KOTIHIIRENSÄ, NIMETÖN.
MAA, JOSSA ASUIVAT OLI HYISEN
KYLMÄ JA VIIMAINEN.He, siis Liisa ja nimetön, olivat onnellisia
pienenpienessä kammiossaan. Eivät paljon vaatineet, vähän ruokaa,
juomaa, lämmikettä ja katon päänsä päälle.He eivät toki olleet mitään
laitapuolen kulkijoita,
MUTTA VUOSIEN JA TAPAHTUMIEN JÄLKEEN VÄHÄN
NIINKUIN HORROKSESSA MOLEMMAT.Elämä kuitenkin meni hyvin päivästä
toiseen. tuli ilta, tuli aamu. Mutta Liisan kohdalla alkoi ns.
terveydellinen alamäki. Ja kaikenlisäksi alamäki alkoi myös kammiolle.
Yhteistyö heidän välillään alkoi näköjään takkuilla, kammio ei enää
suonut Liisaparalle sitä, mitä hän siltä odotti. Sylinlämpoä, tai vain
lämpöä. Ja Liisaparka oli sita narutettavaa sorttia, häntä alkoi siellä
hyisessä kolossaan pelottaa eteentuleva hypotermian uhka.
Taas tuli
ilta, tuli aamu. Ja tuli viisas, joka sanoi: lisää vilutukseesi paksumpi
kudelma. Näin teki Liisa jo-
ka päivä, kunnes hän oli kuin venäläinen maatuska, kotihiiri oli jo
jääkökkäle peiton kulmalla. Se ei ollut mikään hot mouse, vaan cool,jo.
Ja valkeni eräs aamu. Taas viisas sanoi, ala leipoa, se pitää lämmön
yllä. Uuni kuumaksi joka päivä,niinpä niin
. Piparit, pullat,kakut,
rieskat,Liisa leipoi ja koko suku sai moneksi vuodeksi leipiä. Nyttemmin
tuttavani kuuli, että Liisa on kuollut lämpöhalvaukseen ja
hapenpuutteeseen. Tarina ,hölmö sellainen, jatkuu Liisan kohdalla
varmaan eri sfääreissä nyt.
Mutta varmaan hän on onnellinen. Ja minä
myös, koska odotan joulua-toivon teidän tekevän samoin. Huolehtikaa,
välittäkää lähimmäisistänne. Vielä on aurinko nukkumassa, mutta kevättä
kohti kokka on
merilintu |
Vastaa