TARVITSEMMEKO JA MITÄ?

Mitä tarvitset?

 

 

MUUAN  TOIMITTAJAYSTÄVÄ ANTOI  VUOSIKYMMEN SITTEN NÄMÄ OHJEET:

                                           

Kiitelty ja kiistelty muotisuunnittelija Paco Rabanne sanoo haastattelussamme, että muodin tarkoitukse­na on vahvistaa ihmistä löytämään täydellisempi persoo­nallisuutensa. Hän kertoo myös vastustavansa muodin pakkotrendejä ja haluavansa vapauttaa asiakkaansa muodin orjuuttavista stereotyypeistä. Tämä on onneksi yleistyvä trendi. Siksi olemmekin antaneet  tälle  nimeksi Vapaus valita.

Paco Rabannen mielestä kauneudentavoittelu on pe­rusviettimme. Itsekin olen miettinyt jo vuosia, mistä on ky­symys, kun jatkuvasti ostan uusia vaatteita, kenkiä ja ko­ruja, vaikka yksi huone on jo ennestään niitä täynnä. Va­jaa vuosi sitten minut laitettiin ensimmäistä kertaa punta­roimaan syvällisemmin suhdettani meille niin rakkaaseen materiaan.

Olin mieheni kanssa matkalla melko hankalan yhtey­den päässä olevaan eksoottiseen pikkukylää.

 Matkalla sinne vaihdoimme ko­netta useamman kerran. Matkatavaroitamme ei ollut va­kuutettu, mitä en edes muistanut siinä vaiheessa, kun tein matkalaukkumme katoamisilmoitusta. Rehellisesti luette­Iin matkalaukun sisällön, mm. kaikki ne arvokorut, jotka omistan ja jotka sattumalta olivat kaikki mukana pussissa, jl)nka sisältöä oli kartutettu reilut 15 vuotta. Sisältö oli tun­nearvoltaan ja rahallisestlkin mitattuna melkoinen.

Katoamisilmoitusta tehdessäni mainitsin ajattelematto­muuttani myös laukun avaavan nu­merokoodin, koska sitä minulta ky­syttiin. Tämän jälkeen tajusin itse­kin, että on varmasti lähes mahdo­tonta saada koskaan koruja takai­sin. Sitä mieltä oli myös päivittäin asiasta muistuttanut aviomieheni, samoin »manana-meiningin» tunte­va suomalainen hotellinjohtaja.

Jo vuosia olen ajatellut vaatteiden ja korujen tuomaa sosiaalista statusta ja niiden suhdetta itseeni. Pohdinnan jälkeen olen ilmoittanut tietäväni, ettei yksikään esine tee minusta yhtään parempaa eikä huonompaa ihmistä. Juuri siksi ne eivät myöskään kohota itsetuntoani. Silti korujen menetys tuntui kohtuut­tomalta ja ennen kaikkea epäoikeu­denmukaiselta.

Rukouksessani kritisoin sitä, että en ymmärrä, miksi minulta otetaan pois sellaiSta, jonka olen täysin kun­niallisesti, ~helllsesti ja mitään pa­haa kenellekään tekemättä hankki­nut. Toisaalta sisimmässäni luotin

 

 

koko ajan siihen, että juuri edellä mainituista syistä en ole arvoesineitäni lopullisesti menettänyt, vaikka lähelläni olevat ihmiset yrittivätkin vakuutella toisin. Lisäksi minulla toimii syyn ja seurauksen laki, halusinpa sitä tai en.

Puutteellisista osoitetiedoista huolimatta matkalaukkuni tuli kuin ihmeen saattamana lomakohteeseemme, ja kaik­ki korut olivat tallella.

 

Olen kiitollinen, että sain minulle kuuluvat tavarani ta­kaisin, mutta vielä kiitollisempi olen tapahtuman opetuksesta ja siitä, että tapahtumasarja pysäytti minut ajattelemaan entistä syvällisemmin suhdettani materiaan, aineeseen.

Olemmehan nyky-yhteiskunnassa ahneuksissamme tarrautuneet lähes pelkästään rahaan ja sen mukanaan tuomaan materian himoon. Olemme paikanneet material­la, josta olemme saaneet hetkeksi mielihyvän tunteen, henkisen tyhjiömme.

Ihmisen pyrkiessä kohti elämässään tärkeimmäksi asettamaansa päämäärää, taloudellista menestystä, hän on etääntynyt tunteistaan ja oman sisimpänsä kuuntele­misesta. Meistä or. tullut kulutusyhteiskunnan robotteja ja samalla materia on ottanut yliotteen elämässämme. Olemmeko unohtaneet, ettemme täältä lähtiessämme ota mitään aineellista mukaamme, emme edes kehoa?

En välttär,’:ättä ole oikea henkilö »moralisoimaan» ma-

teriaa, koska itsekin olen sitä kerän­nyt paljon enemmän, kuin mitä tar­vitsisin perustarpeiden tyydyttämi­seksi. Nyt kun lama pakottaa luopu­maan paljosta, saanen kokemuksen pohjalta kertoa, ettei materia ole py­syvän onnen lähde ja siksi sen pe­rään ei kannata haikailla.

Sen sijaan meidän tulisi pyrkiä löytämään tasapainoinen tunne mielen alueella ja levollinen tieto sii­tä, että elämä on tarkoituksenmu­kaista ilman taloudellista menestys­täkin. Vain sisäinen rauha ja henki­nen pääoma ovat sellaisia, joita ku­kaan ei pysty sinulta viemään. It­sensä löytäminen eli itsetuntemus täyttää kestävällä tavalla tyhjyyden.

On helppo syyttää ongelmistaan ja sisäisestä tyhjyyden tunteestaan muita, jopa yhteiskuntaa. Mutta jo­kaisen tulisi tiedostaa, että mitä riip­pumattomampia ja itsenäisempiä henkisesti olemme, sitä vähemmän tarvitsemme tukeutumista tavaraan ja yhteiskuntaan. Olemme itse vas­tuussa itsestämme.

Niinpä niin, yhdyn tähän ajatteluun.

Kirjoitus pätee nykytilassakin

tosin se on yli 10v vanha.

Käyttäkää ja jumpatka aivojanne.

Ja jaksakaa lukea tämä totuus

 

merilintu

 

 

 

4

 

 

~o~n&~


Posted

in

by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *