Sunnuntai kesällä 2009. Keikkulan juhannus on päättymässä. Pirjo siis kertoo Jaakon ja Päivin myötävaikutuksella
viimeisiä ihania lauseita.
Kertoo meille tästä junasta, joose on ollut nelisen kuukautta kansiossa tekeleenä.
Tänään on taivas KAUNIS KUIN JOKI
JA YHTÄ KOHISEVA, HITAASTI SE KULKEE
YLI AJAN AATELOIMIEN VESIEN,
HITAIDEN KUIN TAIVAS JOTA NE PEILAAVAT.
JAIME GIL DE BIEDMA 1959
KIRJASTA PUOLI VUOSISATAA ESPANJALAISTA RUNOUTTA.
PS ANTEEKS ETTÄ NS. HUUDAN SANAT,
NE OVAT SOPIVIA JUST.
Kiitos, nimeni jäi pistämättä Keikkulan vieraskirjaan.
Elämän juna:
se ei ole intercity eikä express
Sen kuuluu valita niin, että se pysähtyy joka seisakkeella,
Eräällä seisakkeella tovi sitten astui vaunuun nuori nätti tyttö.
Tuntuu jotenkin, että – vaikka hän välillä on varmaan monta
kilometreiä, sadoittain, tuhansittain, poissa.
Ehkä työ, perhe, rakkauskin ???
perhaps.
Taas hän tukka ponnarilla saatta astua vaunnuun syyssontaisella
maalaisasemalla.
Jollei olisi väliasemia, matka ehkä kävisi turhan tympeäksi.
Vailla yllätyksiä.
Alku on jotain tämä zorttista.
Lopusta en vielä tiedä.
Mutta kyllä loppu aina tulee
se on väjäämtöntä
merilintu
Tarina ehkä ilman loppua
irmaliisa
Vastaa