Aihe: Elämäntyötä
>
> Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää uutt leheä elämässään. Minulle
kävi just näin. Toki olen kauan jo miettinyt-jotain olennaista puuttuu.
Nyt viime jouluna pitkästä aikaa koin aattoyönä luonnon olevan olemassa.
Ei keskustan melua ei muuta kuin metsän hiljaisuus .
Vaikka
aina olen pitänyt juuri eläimistä, ja ylikaiken kunnioittanut merta, nyt
oivalsin. Voin vihdoinkin toteuttaa unelmaani, auttaa pulassa olevia.
Apua olen antanut jo humaanitasolla muutaman vuoden, mutta olen toivonut
joskus voivani oikein päästä paikan päälle.
Mutta sairaus verotti
elämääni, haaveet jäi. Jutustelin päätoimittajalle pyrkimyksäni olla
pienenä pisarana suressa. Ja tämä kaikki sai vähitellen alkunsa, koska
olen kuukausien ajan ollut kyynärpäitä myöten Vakkasuomen ja harjujen
juurissani
.Netti osoitti minulle tien. Ja siinä sivussa loysin
Leinossepon ja Reino Rinnen kautta WWF sivuille. Olen siis nyt heidän
piireissään.
. Haluan siksi vedota joka lukijaan,tehkää pieni käännös.
Mietitään yhdessä,sillä me tarvitsemme kaikki juuri esim merta ja kaikkea
luonnoneläviä
, ja ne meitä. Kyllä tätä riittäisi, Miiikkulaista suojelemaan ja vesiä
WWF:n luvalla. Sillä juuri meri, on ystävämme- eikö
niin. Arvaamaton kylläkin, vuoroin vihainen ja lempeä.
>Luodoille tuulee, ilkamoisivat hamaan..
meret ja ihmiset sovussa.
Visti kuitattu kielellä , jonka parhaiten osaan
irmaliisa
Vastaa