Mummo ja päivän lehti

Viime viikolla koin yhden oudon kohtaamisen. Kotikirkkoni porteilla seisoi ruskeaan takkiin pukeutunut iäkäs nainen. Näin jo kaukaa, että hänellä oli minulle jotain asiaa. Ahdistuin ja mietin sopivaa pakoreittiä. Kun luontevaa reittiä ei päässäni syntynyt, ajattelin kohdata vanhuksen. ”Mitäköhän asiaa sillä oikein on? Pääseeköhän siitä helposti eroon?” mietiskelin väsymykseni keskellä.

Kun tulin vanhan rouvan kohdalle, tapahtui jotain kovin odottamatonta. Rouva ei puhutellutkaan minua, vaan kumartui maahan, otti kuralammikosta kauniisti punertuneen vaahteranlehden ja sanoi:” Herra pastori, saanko ojentaa teille päivän lehden?” Sopersin jotain myöntävää vastaukseksi, rouva kiitti ja lähti tiehensä. Siinä minä sitten seisoin kuralammikossa päivän lehti kädessäni.

Kotiin kävellessäni hymyilin tavallista leveämmin. Nauroin omille ennakkoluuloilleni, ja ihailin tuon vanhan naisen kekseliäisyyttä ja rohkeutta. Mietin, mihin minulla on aina niin kiire. Voisinko enemmän jakaa päivän lehtiä kadulla?

Yhden asian ainakin oivalsin: Vanhana saa vapaasti olla vähän hullu. Ei tarvitse ottaa itseä aina niin vakavasti ja miettiä koko ajan uusia siirtoja. Uskon, että tämä aika tarvitsee enemmän hulluja mummoja ja pieniä uutisia kuin säntäileviä asiantuntijoita ja suuria uutisia. Näin kirjoitti eräs ystäväni

HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE

T IRMALIISA