Aihe on tuttu meille jokaiselle. Ja ajankohtainen, eli puhun pienen tovin
terveydestä. Ja ihmismielen salaisuuksista.
Hyvä olo ja paha olo. Olin hiljentymässä tässä viikonvaihteessa.
Arvokas ja herkkä olotila, Luojan olemassaolon aisti kaikkialla.
Eli totuus on, ettemme aina osaa olla sopusoinnussa kaikkien asioiden, eikä edes
oman itsemme kanssa.
Ihmsrotuhan on, kuten tiedämme,planeettamme kehittynein muttA MYÖS
JULMIN. MIkään muu elollinen olento tuskin on lajitoverilleen niin
paha kuin juuri ihminen. Senhän olemme lukeneet historiankirjoista.
Aina on käyty sotia ja tullaan käymään.Tuskin milloinkaan löydämme
sitä täydellistä rauhaa.
Siihen tarvitaan jokaisen panostusta. Yksilötasolla toki voimme
auttaa paljolti, ja sen meidän kuuluu tehdä.Mutta kohteita on n i i n
paljon, että resurssit tuntuvat loppuvan.Mutta tärkein, kuten aiemmin jo
mainitsin, on
oma itsemme.Löytää ja vaalia sitä ainutkertaisuutta.
Näennäisesti suljemme mielestämme pois kaikki Vietnamit, Afganistanit ja
muut. Ne kytevät silti tuolla jossain, ja tahtomattamme myös meissä.
Paras on ajatella realistisesti , ja toivoa parempaa huomista. Ja auttaa
vähästäkin. Pisarastakin se oseaani lähtee alkuun.
Ja kun suomme ajatuksen noille ihmisille tuolla äärettömän kaukana,
saamme rauhallisen olon, näennäisesti ainakin. Silloin sielumme ja ruumiimme
pysyy pinnalla.
Tämmöistä olotilaa ei saavuteta rahalle, mammonalla ja tyhjänpuhumisella.
Se ei ole kaupan, se on meissä- meidän sisällämme.
Jokaisen pitää elämässään miettiä, mikä on tärkeää.Ja miten pystyy
selviytymään pahan ja hyvän ikuisesta kilvoituksesta.
Helppoa se ei ole, mutta pienikin kiitollisus itsessään auttaa.
Meitä jokasta on haavoitettu ja se sattuu, mutta usko vain- usko auttaa.
Ei kuitenkaan nin kuin minä muinoin, loin ylleni panssarin. Se on
itsensäkiusaamisen pahin muoto.
Ihminenhän on luonnostaan herkkä, ja
siksi juuri pyydämme ylhäältä apua.
Ja kun olemme nöyriä, huomaamme
että mustakin voi muuttua valkeaksi.
Ja taivaanrannassa voi juuri nyt ujua cumulus.
Kiitos siitä
merilintu
Vastaa