Lähiön kerrostalo on arkisenharmaa
ja suruisakin. Sisällä kammiossaan asukas- ihminen.
Elämän äänet selkeästi kaikuvat läpi sieinien
kertovat tarinaansa siellä elävän ihmisen.
Musiikki jossakin pauhaa
toisaalla riidellään
kimein , juopunein äänin
-lyödään ja itketään.
Toisaalla koirakin kovin
haukkua räksyttää
kun se aina vaan pitkäksi toviksi yksin jää.
Joku vimmoissaan takoo lattiaan
viestii kait ärtymystään, joka kasvaa aina vaan.
Pimeään rappuun nurkkaan , väliin kerrosten
sammunut on asukas, kerran ties kuinka monennen.
Pullot vierellään,
yksi juotu toinen tyhjillään.
Pieni kerrostalo
riitasointuineen.
Kuvaa alla suurennuslasin
elämää ihmisen.
Sietäisin kyllä kaikkea tätä,
kunhan naapuri oivaltaisi
keskustelut hedelmää kantaa ilmankin.
Turhat runsaat kirosanat jätä.
<Moukanmaneeri jorpakkoon
näin sopu saavutettaan , se todettakoon-
Kohta tulee kaamos taas, kaikille meille
ei voi mitään
eletään silti
merilintu
Vastaa