On niin hyvä olla nyt, kun sain tietää tuommoisesta kummikoiratoiminnasta. Se parantaa oloani, kun
haluan jonkinlaista koirakontaktia. Ja podengon jälkeen ei tule toista, kenkään ei vie pomomme paikkaa.
Ja oma terveyskin on mitä on.
Mutta nyt vierailen päivittäin tutkimassa svustoa: kulkukoirat.com
Sieltä kummit kohdalta löysin omani:
viisivuotias MAMI kohtaloineen sykähdytti pahemman kerran, siis pieni raasu.
Tekee pienen loven vain lompsaan kuukaudessa ja hyvän olon, ja Mamille varmaan apua muiden
antajien joukossa.
Jotain läikähtää vatsanpohjassa, kun pystyy tällä tavoin siis viemään
pois tätä kaipuutaan.
Mamille toivon parempia päiviä vastaisuudessa.
Ja Vilbergille olen kertonut jo monet jutut tästä.
Ja se mokoma kallistelee päätään tuolla jossain.
Hyvää kaikille,
näin varmaan on ok.
merilintu
Vastaa