Muuan viisas itämainen kirja sanoo:
Jokaisen olisi ainakin kerran elämässään syytä kokea, mitä on todellinen yksinäisyys ja hyljättynä
olo.
Elämä otetaan liian kevyesti, kaikki on itsestään selvää.
Ja hän, raukka, joka ei pysy eikä jaksa roikkua mukana- hänet on helppo viskata pois.
Näin on, sen enempää tuskailematta tai tunteilematta- miettimättä onko sairas, pystyykö hoitamaan
elämäänsä.
Moni selviää robotinomaisesti päivistään, aamulla ylös, illalla nukkumaan.
Tämä paljon lukemani Viisas jatkaa: pahinta ihmisyydessä on, kun huomaa menettäneensä ihmis-
arvonsa.
Tekee mitä tahansa, tai lähinnä yrittää tehdä ja saavuttaa:
ne koetaan arvottomina.
Rangaistusta tarpeeksi , varsinkaan kun ei ole ketään eikä mitään turvanaan.
Häpeääkö tämä itseään vai muut häntä. ????
Näitä jään miettimään ja niitä varmaan miettii moni muukin.
Ihmisyyden polulla on liian helppoa sivuuttaa ja unohtaa kiireen keskellä asia, joka ei paljolti kiinnosta.
Tähän loppuun Hiljaisuuden Ystävien lehdestä pieni miete.
Olen jo alkanut siivota varmuuden vuoksi kaappejani, tyhjentää niitä.
Pelkistynyt olo,tässäkö tämä …
Lyhyt välähdys elämää kahden suuren tuntemattomuuden välissä
Kaikki kupitkin muistuttavat turhuudesta. Kukaan ei niistä juo minun jälkeeni.
Silti tervehdin aamua, jokaista
se nousee-
Ja sain tänään kirkolliseslta ystävältäni kauniita säkeitä.
Loppuivat lohduttavaan toteamukseen:
punarinta ikkunallani lähetti terveiset sinne
Kiitos — kevään airueille
merilintu
Hiljaisuus on matka olennaiseen Hiljaisuutta kohtaan tunnettu kiinnostus kertoo jotakin olennaista ajasta, jossa elämme. Syrjään vetäytyminen on toisinaan tarpeen, että voisimme hahmottaa omaa elämäämme. Hiljaisuus on yksinkertaisuutta. Siksi se auttaa selvittämään, mikä elämässä on oleellista ja merkityksellistä, mikä taas pintakuohua. Meitä ympäröivän yhteiskunnan nopea muutos, työelämän paineet ja monenlainen epävarmuus synnyttävät ahdistusta. Hiljaisuuteen astuminen on tässä askel sisäänpäin, samalla kuitenkin monesti askel eteenpäin. Hiljaisuuden viljely on löydetty Suomessa syistä, jotka liittyvät elämäntapamme muutokseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Vanhassa suomalaisessa elämänmuodossa hiljaisuudella oli oma paikkansa. Hiljentyminen sunnuntaisin ja pyhäpäivien yhteydessä oli vielä muutama vuosikymmen sitten itsestään selvää ja osa kristillistä perintöämme. Kaiken uskonnollisuuden lähteenä ja käyttövoimana on ihmisen kaipaus. Ihminen kaipaa elämän eheyttä, olemisen syvyyttä. Ihminen kurottaa arjen tuolle puolelle. Tämä kaipaus yhdistää kaikkia ihmisiä. |
Vastaa