Talven keskellä menneen kesän kokemusta.
KIRSIMARJAN, OMAN MATKATOIMISTOAGENTTINI, avustuksella lähdin vuorokau-
deksi ” merelle” viime vuonna loppukesällä.
Oi miten ihana saaristo meillä onkaan.
Tsekkailin sitä siis vuorokauden mitan parinkymenen muun kanssa.
Oivallus: kapulalossista nykyaikaan ja kaikki siltä väliltä.
Maailma kehittyy, globalisoituu, kaupunkilaistuu.
Pargas kalkkikin ja siihen kytkeuýtyvät- ne ovat ja ulkomaisissa omistuksissa.
Louhos musiikkiareenana: siellä olen kuullut taannoin maailmansoundeja.
BoneY M siellä
jytisi. Aivan yhtä ehoisena kuin muinoin Palman Cala Mayorissa. Ei vain, ohi
aiheen.
Mutta nämä Iniöt, Houtskarit ja muut ovat luontoineen ikuisesti meidän.
Joka horsma, joka telkkäparvi, joka niemenkärki. Jopa KIHUKIN vai oliko se oikein
kirjoitettu.
Painotan sanomaani: kaikkea viedän ulkomaille.
Nämä, niitä ei voi hyödyntää viennissä eikä tuonnissa.
Ne ovat ja pysyvät kesien ja talviemme ilona.
Se, se on jotain.
Kalliimpaa kuin kulta. Noin kuvannollisesti.
Aihe ,aktuelli.
Joka niemeen notkohon saarelmaan
haluaisin samaistua.
Tutustua
merilintu
Vastaa