 |
|||||||
|
Välimerenilmastohuoneessa kukkivat keväällä oleanterit, meliat, granaattiomena, roseepippuripuu, pelargonit, huonevehkat ja monet muut. Johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua) on ehtinyt kasvaa jo monimetriseksi puuksi. Sykomoriviikunapuun (Ficus sycomorus) rungolla ja oksilla on pikkuhedelmiä nähtävillä ympäri vuoden. Öljypuu (Olea chrysophylla) ja korkkitammi (Quercus suber) ovat asiaankuuluvasti tämän huoneen asukkeja samoin kuin lohikäärmepuu (Dracaena draco), eräät sitrushedelmät (Citrus), myrtti (Myrtus) ja morsiusmyrtti sekä kääpiöpalmu (Chamaerops humilis). Brasiliasta kotoisin oleva ihmeköynnös (Bougainvillea), jonka kukkien suojuslehdet ovat hyvin vaihtelevan väriset eri lajikkeilla, kiipeilee jo lähes katonrajassa asti. Useimmat tämän huoneen isokokoiset ruukkukasvit viettävät kesäkauden ulkopuutarhassa.
Aika jännä juttu tämä nyt.Minun piti kirjoittaa ystävänpäivästä- sen teen myöhemmin
Minun piti kirjoittaa ystävyydestä- senkin teen vielä
Minun piti kirjoitta Santiago del Compostelasta, luin kirjan pyhiinvaelluksesta
Minun piti kirjoittaa eräästä jemmarista, joka kulki Oulun kautta Palmaan.
Minun korviini kuului hänen tokaisunsa, tulee halvemmaksi
Minun piti kirjoittaa Tansaniasta, koska Mariystävä on siellä
Minun piti kirjoittaa Kyproksesta, Jamaicasta, Saksasta ja olemattomasta
Venäjänreissustani. Koska ahmin matkalehteä pyhänä, ja luin miten
samanlaisia lomakohteet ovat. Sielu vain on eri.
MUTTA minä noin kuvaannollisesti jumiuduin viinikellariin, vaikkakin
toista vuotta jo menee abs… mikä se nyt olikaan.
Viinikellari: Rakkaudesta maahan, mihin vain
Rakkaudesta viiniin, mihin vain.
Menin aivan uuteen atmosfääriin: se on maataloutta
Mutta se on myös taidetta.
Mitäkö tarkoitan, ottakaa ja lukekaa.
Jaloja viinejä tuotetaan oman Eurooppammekin joka jokilaaksossa.
Tietysti minulle rakkaimmat paikat ovat Mosel, ja muut saksalaiset.
Toscana,, Villa Anna
Tässä humaltuu jo pelkästä ajatuksestakin, annetaan olla tänään
tässä.
Jatketaan kunhan pää selviää
Hyvää alkuvíikkoa
Voi kunpa pääsisi todella paikan päälle
merilintu
SURULLISIN KEVÄT
Podengo tässä muistuttaa minua ystävästäni Leasta ja omasta Vilbergistä
Tulin Suomeen 26.4.2009 yölennolla, ja voi jee sitä riemua ku pääsin pois siitä lentoboksista! Kaikki kaverit piti nuuskia läpi et oliks ne vielä samoja ku Espanjan päässä… Olihan ne. Ja ne ihmiset, kaikkee hyvää tarjottiin heti, mä kävin tietty kaikkien taskut tarkistamassa. Siitä sit mut laitettiin autoon ja mä nukuin koko matkan Helsingistä Naantaliin, aika pitkä matka oli. Vihdoin ku perille päästiin ni kävin vähän nurkil haistelees ja ihmiset hoki et ”mees pissalle”… mitä lie tarkoittivat.
Sit sisälle päästyäni nuuskin kämpän läpi ja vitsi siel oli mukavan lämmin. Mulla oli siel jo valmiiks pari lelua odottamas ja aloin heti niitten kans leikkii. Mun ihmiset ihmetteli et miten mä jaksan, mut kyl mus on powerii! Ei ne vaa viel arvannu sitä. Sit ne mun ihmiset meni nukkuu, mumisi jotain et oli väsyny ajomatkast ja muuta, kyl ne mullekki sit laitto oman hienon pedin sängyn vieree. Siinä mä sit nukuin koko yön, ja vaikkei väsyttänytkää ni sit mä vaan leikin mun fantin kans siin pedillä. Niin mä teen joka yö ja mun ihmiset kehuu et hieno tyttö, ihan ku en sitä ite tietäis. Muutaman kerran oon sisäl liruttanu mut melkein voisin sanoa et oon jo sisäsiisti! Siit hyväst mua vast kehutaanki.
Omistettu omalle rakkaalle, pikkuiselle podengolleni. Sairaana, hyvin vopiuneena jaksoit vielä ilokseni
alkavan kevään viettää kanssani
Ja aamuvarhaisella 6.4. pikkusydämesi lopetti yhteistyönsä, pääsit vapaaksi.
Nuku pikkuinen rauhassa, ikiuneen tietäen: kiitän ajasta yhteisestä. Sinua koskaan unohda en.
Kiitos niistä vuosista, jotka sain viettää kanssasi, kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista, jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa, millaista se on , kun rakkaimpansa menettää.
Minun piti itse kirjoittaa sinusta, mutta vielä niitä yritän- kunhan jaksan ajatella.
Ystäväni auttoi minua näissä säkeissä. Tässä ovat taipaleemme kaikkineen odottaessamma kesää,
jota ei koskaan tullut.
Keväisinä öinä molempien sairastaessa kerroin sinulle: tuon tähden takaa mamma sitten joskus
katselee sinua. Siellä näet minut.
En voinut ymmärtää tuskaasi. Sinä olit vikkelämpi, vaistosin sen viime yönä. Tajusin sinun ehtineen jo sinne.
Kiitos oma kalleimpani, että saimme viettää elämää yhdessä.
Milloinkaan en unohda sinua ,sinua, sinä pikkuiseni.
Sinua kaivaten ja ystäviäni kiittäen.
Nukuit pois Villen päivänä.
Kevät tulee vääjäämätä, samoin joka telkkä. Minun lintuni lensi pois.
Minä jäin, yritän ottaa elämän syrjästä kiinni.
merilintu
~ kirjoittanut seabird – 15.4.2009.
Mainos
Vastaa