Arkisto, joulukuu, 2008

NÄITKÖ JOULUN???

joulukuu 29, 2008 - 3:13 3 kommenttia

NIIIN.

Se on ohi, ja oma vikasi jos et ehtinyt mukaan.

Nyt on silence.

Ja luova tauko.

Paljon näin, koin ,opin. Hiljaisuuden

oppimäärässä mikään ei ole mahdotonta.

Ja jalous pitäisi jokaisella olla synnyinlahjana,

sekä kunnioitus.

Ja niistä voi kasvaa vaikka mitä.

Aikuiset ajattelevat eri tavoin kuin lapset.

Ilo muuttaa muotoaan vuosien myötä— mietiskelyksi kehittyen.

Tässäkö tämä.

Mutta aikuisuutta pitää arvostaa.

Hyvää Uutta Vuotta ja

antoisaa alkua.

v.2009  Huomaa myös, maailman turuilla mystiikot ovat ns. AISTIEN

AURAJOKI. MIETIPÄ SITÄ……

MERILINTU

JUTTUA KIPINÄSTÄ

joulukuu 13, 2008 - 1:46 Kommentoi

13.12. Anno Domini 2008

Hei, moniko meistä tietää, millä alalla tällainen kipinä-virkanimi joskus oli. Missä hän työskenteli?

Jep. aivan oikein – meren päällä.

 

Silloin joskus  vuonna 65, kun  setäni lähti tankkeri Palvassa Sköldvikistä maailmaa valloittamaan,

silloin tälle tyypille oli merenkulussa vielä käyttöä. Setäni ystävystyi erään tällaisen kanssa.

Lupasivat pitää yhteyksiä.

Kuitenkin turbiinien jyrrätessä heidän tiensä erosivat Zanzibarissa. Kipinä jatkoi maailmanpestiään, setäni taas jumiutui Hampuriin ja Washington Bariin

Välillä hän toki toimi Elben suulla ja Pohjanmeren

kupeessa kutteria kuljettaen. Meni vuosia  paljon, kunnes eräänä joulukuun alun aikana setäni sai viestin tältä ns. albatrossilta. Liiteli maailmoja.  Nyt kuomaset päättivät palata Suomeen.

Olivat olleet liian kauan poissa kuunnellen meren kohinaa.

Stella Polaris viestitti heille tietään tänne POHJAAN.

Tuossa he nyt viskinhuuruisina muistelevat kerran vielä seikkailuaan. Sanovat: vaikka meripestissä

ulkokuori tulee karuksi- silti sydän on kultaa. Kotimaan kaipuu on siloittanut sen. Tuumailevat myöskin, että silloin ammoin joka yhteydenotto ja viesti oli kiitoksenarvoinen.

Ei ns. lokeroitu, onko se hyvää vai huonoa. Nykyajan ihminen on heidän mielestään luonut

itselleen mielikuvan, että juuri itse on joku kaiken napa. Muut saavat kumartaa ja pokata.

 

Entäpä. jos elettäisiin tästälähin näiden vanhojen merikarhujen tapaan. Ollaan suvaitsevaisia itsekullekin. Jokainen.

Ei tehdä kärpäsestä härkästä. Ja pysytään totuuden kaidalla tiellä.

Olisiko hyvä vaihtoehto.??
Ei tälläkertaa muuta. Huomataan, että kaikilla on elämä. Kaikki ovat ns. laulun arvoisia.

Kuittaan kirjoituksen ja jatkan seilaamista elämänmerellä.

Avomerta on, aallokkoa ja varmaan ankkurikin. Entä loistako majakka. TOKI.

ps. Piti vielä kysyä , josko joku muistaa Kolumbuksen armaadan. Nimet?

Ja muistaako myöskin Sylvian laulun

Tähdistä kirkkain …..juuri nin.

Siunausta ja hiljaisuutta, kuunnelkaa

 

teidän Merilintu

Romanttinen Reinin Laakso & Hollanti

Lähtö 3.6.2009. Zürich – Strasbourg – Rüdesheim – Köln – Düsseldorf – Amsterdam.


Reinjoen rantamilla levittäytyy luonnon ja ihmisen yritystoiminnan välinen yhteiselo. Eteläisiltä vuorilta Alankomaiden rajalle mahtuu monenlaista maisemaa; kapeita jokilaaksoja ja avaria tasankoja, kyliä ja suurkaupunkeja, komeita siltoja ja pieniä jokilosseja. Romanttista tunnelmaa luovat joen varrella monin paikoin viiniviljelmät ja eri rakennustyylejä edustavat linnat. Seuraamme Reiniä Sveitsin Zürichistä alkaen. Ajamme linja-autolla Colmarin kaupunkiin ja sieltä edelleen Strasbourgiin, risteilymme lähtösatamaan. Ensimmäinen risteilykohteemme on Rüdesheimin viininviljelykaupunki. Täällä musiikki soi kaduilla aamusta iltaan. Aikaa voi viettää viehättävillä kujilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Idyllisessä St. Goarshausen kaupungissa sijaitsee 133 m korkea Lorelei-kallio – siihen liittyvä saaga on purjehtijan hyvä huomioida! Piipahdamme Kölnin suurkaupungissa ja jatkamme Hollannin hurmaavaan Amsterdamiin. Paikallisristeilyllä koemme kuuluisat kanavat, vanhat talot ja retkillä löydämme niin kaupungin värikkään elämän ja rikkaan arkkitehtuurin kuin maaseudun maisemat tuulimyllyineen ja perinteisine maalaistaloineen. Täällä Romanttinen Rein laskee Pohjanmereen ja meidän on aika suunnata takaisin Suomeen.