Nyt alan vauhdikkaan tarinan. Otsikosta näkee jo aiheen, ja me poloiset sanomme sen näin :tanssikaamme
Aluksi en malta olla pistämättä erään ns.kollegan sanoja tästä. Hän sanoi minulle, että on
kiva muistutella ihmsille tanssista ja musiikista. Ne ovat jopa terapiamuotoja , ties mitä. muutakin.
Onhan se näin, ja uudistajia noin kuvaannollisesti.
Ja sävelpuoli kuulemma parantaa jopa
lehmien lypsävyyttä. Tahdomme siis kaikkea hyvää.
Siitä lähtee, siis tanssikaamme.
Joka vuosi voi olla tanssin vuosi. Ja joka päivä voi olla tanssin päivä.
Tanssimme iloamme ja itkuamme. Musiikki ja tanssiminen kuuluvat elämäämme. Hiljaisena tai
sykkivänä. Ne ovat vastapainoa pahuuden laavalle. Olin tässä taannoin kokemassa vanhoja, eri
maiden tanssikulttureja.
Ja koska musiikki ei ole missään elämäni vaiheessa jättänyt rauhaan minua,
voin sanoa olevani onnekas. Olen koonnut sävelten sirpaleita Suomen Turuus. Kuullut Areenalla
Pausinia. Jos ette tiedä, hän on tyttö Alppien takaa.
Sinisillä laivoilla olen saanut tuta jugoslaavi Misicin ihanaa pianokonserttoa. Riverdancea Irish musiikkia siis.
Ja paaaaaljon muuta. Omia rakkaita kestosuosikkejamme. Meri on keinúttanut Amorella alusta
Kos saaren rytmein.
Juu, Athina, hänellä keskustellessamme oli vilu. Ouzokaan ei lämmittänyt.
Kylmä , hyinen pohjan yö ja meri. Zorbas tanssii silti. Ihanaa tunnelmaa.
Olen kokenut jopa ison kreikkalaisen Demisin ja rockkimimmi Bonnien Räävelin täpötäydessä
Linnahallissa.
Unohtamatta oopperoita, jazzia ja kaikkia kirkkokonsertteja. Urut soi mahtavasti, kun
maestro Kiviniemi avaa ne.
Nämä mietteet eivät valitettavasti liity tanssiin, mutta minuun kylläkin. Siksi ne sopivat tähän yhteyteen.
Tämä kaikki on elon kiertokulkua, tai rakkauden. Siis rakkaudesta
sävelkuvioihin.
JOKU PITÄÄ BAILATINOSTA JOKU SIRTAKISTA.
MINULLE YLI MUIDEN ON, KUN SAAN ISTUA JA KASVATTAA MELANKOLIAANI
TUMMAÄÄNISEN SAKSALAISEN LAULUISTA MERELLE.
MUTTA PITÄÄ AJATELLA, TAPANSA KULLAKIN.
ELÄMÄ ON ELÄMISTÄ JA MEITÄ VARTEN
LAIFFIA SITEERAAN, NYKÄSTÄ
Ai juu lopuksi yksi ANKAMAINEN JUTTU
Olin just” äsken kokemassa Turkuhallissa
kansainvälistä jytinää, ja voin sanoa,
että hallin katto melkein repesi kun Ankan Paul aloitti intron evergreen Dianasta
Oli tuonut takataskussaa kosolti nostalgiaa, scriinillä lauloivat hänen mukanaan
Sinatra, Sammy Davis ja monet muut.
Kiitos Suomen Turku
It´´s wonderful
It”s time to cry
syysylauluja
irmaliisa
TUOKIO , HYRÄILLÄÄN MIELISSÄMME VAIKKAPA SATUMAATA TAI -LINNAA
TEIDÄN MERILINTU
Vastaa