Suomenniemelle ja tuhatpäiselle , menneelle jazzille Porissa. Kaikki aivan liki. Ajallisesti ja muuten.
Viime kesän valtti taas kohdallani. Ystävien kera. Nyt maltillinen jälkitutkaile tässä ja nyt.
Sitten pistän tämän areenakirjoituksen ja sitten en jaksa tänåän muuta. Kiitollisuus, että sain taas ollaosallisena.
Kaikkihan tunnemme tuon tyypin, nimeltään osatar. Hän kuten onnikin, on sellainen jääräpää: kulkee omia latujaan. Tekee omia rakaisujaan ,toteuttaa ehkä jonkun haaveen. Suurimman osan heittää pois.
Ilmassa on siis nytkin ollut havaittavissa onnen oikkuja. Toisinaan on äärettömän hapeton olo.
Olin ajatuksissani satsannut ja läpikäynty maita ja mantuja. Lukenut ja toivonut paljon.
Mutta olen tuolta alussamainitsemaltani tyypiltä aina vain näpäytyksiä. In mokoma ollut vastarintaan.
Minun piti taannoin sukeltaa Eestinmaalle suolaan ja mutaan. Matkustin paikanpäälle Kuressaareen
hakemaan lisää voimaa.
Mutta en jaksanut, mita oli aikomus. Tauti, kuume ja uupumus taas purivat.
Koko prosessi vei sängynpohjalle muiden retkeillessä ja nauttiessa hoidoista.
Minuun ja oman itseeni ja
fysiikkaan olen perin tympääntynyt.Feikki.
Ajattelin positiivisesti taas kerran, voin toteuttaa silti
unelmaani.
Ja hallitsin tilanteen. Ja olin onnellinen, kun ei ollut pakko seilata mihinkään kauemmas.
Toin kotiin turvetta ja mutaa- suolaakin-terveyteni hoitoon. NÄITÄ OLEN NYT KÄYTELLYT KOTOISESSA SAUNASSAMME. Olen tajunnut elämänkulun, tien suunnan ja kaiken tarkoituksen.
Tottamaar tyytyväinenkin?????
Luonnossä täällä kotona ja miksei muuallakin kokee paljon ihmeellisyyksiä. Voi majansa ikkunan takaa
bongata jopa kattohaikaran. Ei toki Vakkasuomessa.
pMinulla on nykyään monia hyviä hetkiä ystävän kanssa, suoritamme nojatuolimatkoja. Hän kun on käynyt Sansibarit, Salvadorit, Kaphornit ynnä Falklandit. Hän tarinoi tovin jos toisenkin. Ja ymmärtää, mikä minua kiinnostaa.
Pohdimme ja puhumme paljon, kuten jokainen jossain.
Teot ovat tärkeämpiä.
Minu tieni ovat olleet nykyään paljon poissa näkyvistä. Sei johdu muusta kuin moottorin reistailusta.
Ei niinkään äitini muinaisesti asenteesta ns mikä kultaa, mikä hopeaa.
Olen myös työstänyt omaksi ilokseni muinaisia sepustuksiani, stilisoinut— uudelleen….
Nyt olen siinä ajatuksessa, että valmsta voisi tulla.
Ystävä Suomen Turuuss`´ on auttanut.
KOKOELMA HÖMPPÄÄ OTSAKKEELLA: ELÄMÄNI PALLOMERI KAIKKINE VARIAATIOINEEN
ALAOTSIKKOJA
JA VIIMEIN POIJUSSA—
Uniikkikappale- se se riittää
SILLÄ LAILLA
Ajatuksilla syksyisessä Suomessa
Vuori korkea, joki syvä. Ollut aina ja kaikkialla- miksei meilläkin.
Lisään , ilta pimeä. Mutta kesään päin Niinhän ollaan menossa
Huominen tuo ties mtä—
t. seabird
Vastaa