Meillä jokaisella on ystäviä, niitä parhaita kaikessa. Joku joskus sanoi, ystävät voi valita. Suku on suku, leikkiä tämä.
Mutta melkein kaikilla parhaimmilla ystävilläni on myös nelijalkainen, sekös sopii kuvioihin.
Sellainen minullakin on, minun ikioma Vilberg.
Näistä nelijalkaisista siis oli tarkoitus jutella.
Oi miten kultaisia ja ihania ne ovat tullessaan taloon, ja sitä ihanuutta ,pyyteetöntä sydämellisyyttä jatkuu.
Kunpa jatkuisi hamaan ikuisuuteen. Mutta kuten me ihmiset nämä kullanmurutkin
vanhenevat ja tulee sitä ja tätä kipua. Toki pystymme auttamaan heitä, kotimme vartijoita
aika pitkään. Mutta kuten jo ottaessamme tiedämme, kerran tulee aika.
Vääjäämätöntä, silloin
ei enää auta , Silloin tämä urheä elämäntaistelija on päästettävä sinne, missä ei ole enää kipua.
Ei satu silmät, ei jalat.
Me itkemme ja kaipaamme. Olemme lohduttomia, tärkeä olento ja ääni
ja hengitys puuttuu. Eräs tuttu lääkäri sanoi, että lemmikin kuolema kouraisee myös häntä.
Hän puhui silloin minulle, minä ja minun oma Fifi(k.2002) odotimme viimeavun vaikutusta
pieneen ruumiiseen. Voi kun minä kerroin ja supatin tälle nelikiloiselle,
miten kaipaan häntä. Ja tämä
pieni käärö pistettin pieneen laatikkoon. Ja hän meni lepäämään ystäväni toimesta heidän
nurmensa alle. Kiitos.
Ja elämänsaatossa tupaani asustaa nyt siis Ville.
Nämä ovat sanoja, sanoja sinulle ystäväni. MINÄ PUHUN JUURI SINULLE
Minun on helpompi kommunikoida näin. Sinä voit
illan hiljaisuudessa lukea tämän.
Teidän syksynne on nyt suruisin syksy pitkään aikaan. Antakaa itkun
tulla. Ihmisen, siis juuri sinun on paha puhua asiasta. Olen sen huomannut. Minulla itselläni
on jotenkin hyvin suruisa tunne, kun aina kerron Villestä niitä näitä.
Luulen, että ne ovat
sivallukseen verrattavia.
Koska tämä kullanmuru oli teidän talonne ympärikautinen vartija,
pyrin minä olemaan kiusaamatta teitä ainaisilla koirapuheillani. Tiedän miten se sattuu.
Kyllä se nyt on hyvässä paikassa se teidän tärkeimpänne. Ja katselee oman tähtensä
takaa , miten te voitte.
Ihanat, loppuaikoina väsyttävätkin, hetket tämän nelijalkaisenne kanssa säilyvät
muistoissanne aina. Ne ovat niitä aarteia, joita kukaan ei teiltä vie pois.
Hyvää syksyä Teille ja muillekin ystävilleni.
Koiraisille ja koirattomille. Rodusta riippumatta, paljon on …….
Vain me koiraihmiset olemme koiramaisia, ei sitä kissaihminen ymmärrä
eikä tarvitsekaan.
Ajatuksin sinne teidän mäkeenne.
irmis
Vastaa