Onko siellä paikkaa rauhallista.
Kunpa tuntisimme ja saisimme itsellemme edes perusturvan. Loyhää on aikamme kunniallisuus ja
kunnioitus. Jopa naapurin aidan takana voi piillä vaara, saati ulompana.
Tämä tarina lähti kumpuilemaan, koska tapasin äskettäin erään naapuruston tytön.
Aloimme muistella varsin kammottavia Jenkkilän tapahtumia vuosien takaa. Hän näet asuu ja
tekee työtään siellä. Hän kertoili minulle hyvin vakavana WTC- romahduksia. Oli työpaikallaan sinäkin
aamuna ja koki maailman romahtavan. Lähti tänne Pohjolaan, mihinkäs lapsi muuallekaan
suunnistaa.
Isä ja äiti auttavat, kun maailma riehuu . Isot leikit ovat meneillään ja nykyään
valtameretkin ovat rauhattomina.Kaikkialla.
AINA KOEMME VAIN PAHEMPAA. MITEN JOKU LÄNSIVALTA
SEN
PAREMMIN KUIN GOBIN KASVATTIKAAN
voi päättää ihmiskunnan vaiheista. Toimittaja , Hämäläisen Apa. joskus totesi koston olevan vaarallinen vaihtoehto.
Mutta aina on kostettu ja sodittu.Aina on loisinut keskellämme jotain saddamismia.
Sanotaan kyllä, että elämme täällä kuollaksemme.
Silti monena hetkenä pitää itse laittaa
sulut viestinnälle. Niin kipeää tekee. Mentaliteetti vain on nykyään,
oikea käsi ei tiedä- mitä vasen tekee.
Eli kuten Gibran sanoi ammoin: he julistavat suureen ääneen ymmärtämystä toreilla, tajuamatta edes sen sanan merkitystä.
Kaikesta anarkiasta sivussa tämäkin vuotemme on loppumaisillaan.
Kohta on Arjan päivä , siis ensi kuussa. Se päivä, jolloin Estonian taival päättyi Kihdin suulla.
Siitä kirjoittelen vielä, on eräs aihe.
Eilinen, huominen, melankoliaa vain. Olen itse sairas ja Ville myös.Emme vielä anna
periksi. Emme poistu kurkiauran kuudentena. Lähtö .. ei kait?
Moni on tänäkin kesänä lähtenyt , ei palannut.
Tuttuja ja tuntemattomia.
Jätämme taas kesän—mitä !
Tulee syssy, emme voi.
sykettä
irmis
Vastaa