Aina se vain ajallan muistuttaa voimastaan.<\/p>\n
Sain k\u00e4siini juuri syksyyn sopivan puosulaulun. Kirjoittajana on ollut T. Pekkala.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 se l\u00e4htee:<\/p>\n
Harvoin kyh\u00e4\u00e4 kirjailija ja laulumies miehist\u00e4 meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevista. Ne on heitetty unholaan. Pekkala on nuorena miehen\u00e4 loihtinut n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet.<\/p>\n
Joskus n\u00e4et rahti vei miehet talveksi pois. Ja naiset t\u00e4\u00e4ll\u00e4 lauloivat ik\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Olen ollut n\u00e4in\u00e4 vuosina samoamassa muutamaa majakkaa ja n\u00e4hnyt hylkyj\u00e4. Nyt rahtisatamat<\/p>\n
autioituvat talvisin, cruiserit\u00a0 kynt\u00e4v\u00e4t eestaas.<\/p>\n
Joskus kes\u00e4isin suuret tonnarit ylt\u00e4v\u00e4t Baltiankin vesille.\u00a0 Muutoin on t\u00e4st\u00e4 kaikesta romantiikka kaukana. Siit\u00e4 vain tehtiin ammoin lyriikkaa.<\/p>\n
Tuhoisaa se on, sen muistamme. Titanic ammoin ja l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 meit\u00e4 oma Estoniamme. Er\u00e4skin tuttu<\/p>\n
Silja Europan infosta jutteli taannoin t\u00e4ss\u00e4 ja totesi, se tapaus ei unohdu.<\/p>\n
Kihdin\u00a0 aukko kammottaa aina.<\/p>\n
Olihan\u00a0 iso E samoilla vesill\u00e4 ja mukana antamassa y\u00f6h\u00f6n valoa. Silloin mitteliv\u00e4t ihmisvoimat suuren tuntemattoman kanssa.<\/p>\n
Taas ollaan vaiti ja ymm\u00e4ll\u00e4. taas on ruska ja syksy.<\/p>\n
Mutta her\u00e4\u00e4mme aamuun kaikesta huolmatta.<\/p>\n
Suvi j\u00e4tti meid\u00e4t taas kerran, kurkiauratkin kyll\u00e4styiv\u00e4t.<\/p>\n
Menee monen monta aamua, mutta toki ne palaavat.<\/p>\n
Samoin valkolintumme ja tuomentuoksut.<\/p>\n
Yh\u00e4 voimme uskoa siihen.<\/p>\n
Syksyiset soulit.<\/p>\n
Ja muistakaamme meri ja majakat.<\/p>\n
Ensinmainitulla on kahdet kasvot ja j\u00e4lkimm\u00e4inen ohjaa oikealle v\u00e4yl\u00e4lle,<\/p>\n
kun nousemme aallonpohjalta yl\u00f6s.<\/p>\n
SIUNAUSTA\u00a0 JA\u00a0 SATEEN SOULIA<\/p>\n
JAMAICAFANI IRMALIISA<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Aina se vain ajallan muistuttaa voimastaan. Sain k\u00e4siini juuri syksyyn sopivan puosulaulun. Kirjoittajana on ollut T. Pekkala. T\u00e4st\u00e4 se l\u00e4htee: Harvoin kyh\u00e4\u00e4 kirjailija ja laulumies miehist\u00e4 meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevista. Ne on heitetty unholaan. Pekkala on nuorena miehen\u00e4 loihtinut n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet. … Lue loppuun