Maanantai 5.5.2008 valkeni kauniina ja kirkkaana kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aurinko paistoi jo heti aamusta, oli melkein kes\u00e4. Aamulla l\u00e4htiess\u00e4ni en tiennyt, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulisi yksi el\u00e4m\u00e4ni raskaimmista p\u00e4ivist\u00e4. Suukotin labradorinnoutajaamme Eppua ennen kuin l\u00e4hdin. Silitin h\u00e4nen silkkisi\u00e4 korviaan. En silloin viel\u00e4 tiennyt, ett\u00e4 se olisi viimeinen kerta kun n\u00e4en h\u00e4net. Epulla oli sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, koska Epun suu oli ollut niin kipe\u00e4, ett\u00e4 se pystyi h\u00e4din tuskin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n tai juomaan.<\/p>\n
Eppu l\u00e4hti sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. H\u00e4n ei koskaan en\u00e4\u00e4 tullut kotiin.<\/p>\n
Kotona oli vaikea olla, koska kuulin Epun askeleita, kuulin kun se k\u00e4vi juomassa keitti\u00f6ss\u00e4. N\u00e4in sen nukkumassa sohvan nurkassa. Eppu oli l\u00e4sn\u00e4 koko ajan. L\u00e4hdin kirjastoon, lenkkeilin Hugon kanssa pitk\u00e4n lenkin, en vain pystynyt olemaan kotona. Kyyneleet pyrkiv\u00e4t silmist\u00e4 joka v\u00e4liss\u00e4. Oli pakko paeta vessaan itkem\u00e4\u00e4n. Sin\u00e4 iltana k\u00e4vin nukkumaan nen\u00e4liinapaketti k\u00e4dess\u00e4. Tai no, ei sit\u00e4 uneksi voinut kutsua. En min\u00e4 paljon nukkunut.<\/p>\n
Joka p\u00e4iv\u00e4 sen j\u00e4lkeen olen odottanut Eppua kotiin. En voi hyv\u00e4ksy\u00e4, en edes halua, ett\u00e4 Eppu on kuollut. Poissa. Meid\u00e4n Eppuko, tuhkana pahvipurkissa?! Ei varmasti, ei todellakaan. Eppu on t\u00e4\u00e4ll\u00e4, syd\u00e4mess\u00e4. Kotona. M\u00f6kill\u00e4. Joka paikassa.<\/p>\n
Nyt t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani olen miettinyt Eppua ja ik\u00e4v\u00e4 kasvaa vain. Oletteko koskaan kokeneet sellaista tuskaa, mik\u00e4 repii sisuskalut riekaleiksi ja salpaa hengityksen. Tahtoisin nyt yh\u00e4 enemm\u00e4n, ett\u00e4 Eppu olisi t\u00e4ss\u00e4. Miksi piti tapahtua n\u00e4in? Miksi? Eppu oli vasta 11v ja todella hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Yksi kasvain, joka vei kaiken. Yksi pistos, kaikki on poissa. Lopullisesti.<\/p>\n
Monet varmasti ajattelevat, ett\u00e4 olen jotenkin hullu tai outo, kun suren ”koiraa” viel\u00e4 vuodenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mutta jos te kaikki, jotka t\u00e4m\u00e4n luette olisitte tavanneet meid\u00e4n Epun.. Ehk\u00e4 te silloin ymm\u00e4rt\u00e4isitte. Tai no tuskin, ei t\u00e4t\u00e4 kukaan ymm\u00e4rr\u00e4. Miten voisikaan, Eppuhan oli vain ”koira”. Ehk\u00e4 kaikille muille, mutta ei todellakaan minulle. Ja turha tulla edes v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n muuta. Ehk\u00e4 olen jotenkin outo, kun itken koiraa, mutta ainakin min\u00e4 helvetti sent\u00e4\u00e4n rakastin. Ja rakastan edelleen. Eik\u00e4 sit\u00e4 rakkautta kukaan ota minulta pois. Eppu oli jotain niin hienoa, Eppu oli enemm\u00e4n kuin koira. Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4 se!<\/p>\n
– Jossutin<\/p>\n
Untasi en voi rakkaani est\u00e4\u00e4<\/em><\/p>\n mutta t\u00e4m\u00e4 rakkaus,<\/em><\/p>\n rakkaus kest\u00e4\u00e4. <\/em><\/p>\n Kaipaus ei kuole, ik\u00e4v\u00e4 ei katoa<\/em><\/p>\n niin kauan kuin sinut muistan<\/em><\/p>\n niin kauan sin\u00e4 el\u00e4t<\/em><\/p>\n <\/em><\/p>\n (c) Jossutin <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Maanantai 5.5.2008 valkeni kauniina ja kirkkaana kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aurinko paistoi jo heti aamusta, oli melkein kes\u00e4. Aamulla l\u00e4htiess\u00e4ni en tiennyt, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulisi yksi el\u00e4m\u00e4ni raskaimmista p\u00e4ivist\u00e4. Suukotin labradorinnoutajaamme Eppua ennen kuin l\u00e4hdin. Silitin h\u00e4nen silkkisi\u00e4 korviaan. En silloin viel\u00e4 … Lue loppuun