Aurinko on tullut esiin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4, mukaansa kutsuvana. Neiti kev\u00e4t on n\u00e4ytt\u00e4nyt kasvonsa, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt katseensa meihin ja porannut aukon taivaan rantaan aurinkoa varten. Aurinko on tarttunut teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 ja lumi on alkanut sulaa – vihdoinkin! Kiitos neiti kev\u00e4t kiitos! Koko talven min\u00e4 olen odottanut, milloin aurinko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, milloin lumi katoaa teilt\u00e4. Eilen se sitten tapahtui, aurinko ja neiti kev\u00e4t tulivat k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 taivaanrannasta ja aloittivat taas pitk\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4. Nyt odotan, ett\u00e4 ajotiet sulavat kokonaan, aamu-ja y\u00f6pakkaset loppuvat. Pian saan ottaa skootterin esiin ja tuntea taas sen vauhdin, mit\u00e4 olen pitk\u00e4\u00e4n kaivannut.<\/p>\n
Kev\u00e4\u00e4n alkaminen merkitsee my\u00f6s surun l\u00e4pik\u00e4ymist\u00e4 taas uudelleen ja uudelleen. Kev\u00e4t on kipeit\u00e4 muistoja rakkaastani, joka l\u00e4hti parempaan maailmaan juuri kes\u00e4n kynnyksell\u00e4 5.5.2008. En\u00e4\u00e4 en voi kuin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 tuulen mukana kiitokset h\u00e4nest\u00e4, kiitokset kaikista menneist\u00e4 vuosista. En osaa muuta kuin itke\u00e4 h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4, itke\u00e4 niit\u00e4 katkeria kyyneli\u00e4 mille ei n\u00e4y tulevan loppua. Voin kuiskata auringons\u00e4teisiin: ” Nuku rakas, nuku vain. En\u00e4\u00e4 ei tarvitse nousta.” H\u00e4nen ei tarvitse en\u00e4\u00e4 koskaan nousta. H\u00e4n voi kylpe\u00e4 auringons\u00e4teiss\u00e4, lev\u00e4t\u00e4 tuoksussa kev\u00e4isen maan. Ehk\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 saatamme h\u00e4net nukkumaan kauniiseen mets\u00e4\u00e4n, ripottelemme h\u00e4nen tuhkansa j\u00e4rveen, kuljemme mets\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, niit\u00e4 tuttuja reittej\u00e4. Kun kerromme puille, kuinka ik\u00e4v\u00e4 meill\u00e4 on, puhumme h\u00e4nelle. Kun itkemme aaltojen kanssa suolaisia kyyneleit\u00e4, itkemme h\u00e4nelle. Kun istumme kuistilla muistoihin vaipuneina, h\u00e4n tulee tuulessa ja koskettaa poskea. En voi kielt\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00e4\u00e4ni, sill\u00e4 se on pahempi kuin koskaan.<\/p>\n
Kev\u00e4t tuo mukanaan haikeutta, eron hetki\u00e4. Minun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 laivani keula kohta suurta tuntematonta, astua ratkaiseva askel eteenp\u00e4in. Joudun luopumaan tutuista luokkahuoneista, kavereista, opettajista.. tutusta maisemasta ikkunan takana, tutusta koulureitist\u00e4. Ensi syksyn\u00e4 min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 palaa siihen taloon. En nouse portaita yl\u00f6s kolmanteen kerrokseen, en katsele niit\u00e4 joutsenia katossa. En kiroa sit\u00e4 laitosta, niit\u00e4 opettajia. J\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaiken taakseni. Ehk\u00e4 ensi syksyn\u00e4 min\u00e4 asun muualla, en tule koulun j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n huoneeseen, en nukahda olohuoneesta tulvivaan television valoon. Ehk\u00e4 min\u00e4 silloin nukun yli 200km p\u00e4\u00e4ss\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, poissa kotoa. Joudun luopumaan niist\u00e4 kaikista yst\u00e4vist\u00e4\/kavereista, joita olen t\u00e4m\u00e4n kolmen vuoden aikana saanut. Ja se sattuu.<\/p>\n
Samalla kuitenkin l\u00e4hestyv\u00e4 kev\u00e4t ja kes\u00e4 helpottavat oloa. Ne rauhoittavat minun myrskynneen mieleni. Minusta tulee yht\u00e4 tyyni kuin j\u00e4rvenselk\u00e4. Sill\u00e4 kev\u00e4t ja kes\u00e4 ovat parhaimmat vuodenajat. Silloin on aikaa vain olla. Ei ole kiire minnek\u00e4\u00e4n, voi nousta vaikka puoli viidelt\u00e4 ja istua ulkona auringon ensis\u00e4teiss\u00e4.<\/p>\n
”Lapset laulaa suvivirren. <\/em><\/p>\n Ihanaa alkanutta kev\u00e4tt\u00e4!<\/p>\n – Jossutin<\/p>\n ps. Muistkaa yhteishaku!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aurinko on tullut esiin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4, mukaansa kutsuvana. Neiti kev\u00e4t on n\u00e4ytt\u00e4nyt kasvonsa, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt katseensa meihin ja porannut aukon taivaan rantaan aurinkoa varten. Aurinko on tarttunut teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 ja lumi on alkanut sulaa – vihdoinkin! Kiitos neiti kev\u00e4t kiitos! Koko talven … Lue loppuun
\nKuin vanhus maa huokaisee.
\nEnsimm\u00e4isen leskenlehden
\nHauraat silm\u00e4t h\u00e4n aukaisee. ”<\/em><\/p>\n