Oikeastaan mill\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Ket\u00e4 min\u00e4 yrit\u00e4n huijata? – Itse\u00e4ni. Minusta ei ole t\u00e4h\u00e4n enk\u00e4 min\u00e4 kest\u00e4.
\nJa todentotta, ei minun tosiaankaan edes tarvitse. Kukaan ei minua tarvitse, enk\u00e4 min\u00e4 tarvitse itse\u00e4ni. Tied\u00e4n, ett\u00e4 jos sammutan valot\u00a0– n\u00e4en vain pime\u00e4\u00e4. Valo on keinotekoista.<\/p>\n
Tietysti min\u00e4 v\u00e4lit\u00e4n muista ihmisist\u00e4, enk\u00e4 haluaisi satuttaa ket\u00e4\u00e4n. Joskus on vain pakko ajatella itse\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 ajattelen itse\u00e4ni en\u00e4\u00e4 sen verran, etten sied\u00e4 yht\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4, mik\u00e4 min\u00e4 olen. En kest\u00e4 katsoa peiliin, kuvottaa. Silti l\u00e4hden kohta ostamaan uusia farkkuja. Ket\u00e4 varten? itse\u00e4ni? Mit\u00e4 ihmett\u00e4\u00e4!<\/p>\n
Oikeastaan min\u00e4 satutan itse\u00e4ni henkisesti joka p\u00e4iv\u00e4. Kuuntelen lauluja, jotka repiv\u00e4t syd\u00e4nt\u00e4ni. Katselen kuvia. Mietin kaikkea mit\u00e4 joskus oli. En pysty unohtamaan enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti kaikesta vanhasta. Muistot vainoavat minua ja kipu on syv\u00e4\u00e4. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Ja kovin v\u00e4syneeksi, vaikka olisin nukkunut kymmenen tunnin y\u00f6unet. Ja tajusin my\u00f6s sen, etten osaa itke\u00e4 en\u00e4\u00e4. Haluaisin, mutta… niin. Ei minusta ole edes siihen. Mutta auttaisiko se edes? – Tuskin.<\/p>\n
Min\u00e4 haalistun. H\u00e4vi\u00e4n ja hupenen. V\u00e4symys painaa silmi\u00e4. Miten minusta on tullut t\u00e4llainen? Niin surullinen. Milloin t\u00e4m\u00e4 kaikki alkoi? Jos oikein muistelen, niin taisin olla silloin jotakin kymmenen tai yhdentoista paikkeilla. Siis kun tunsin ensi kertaa, etten kuulu t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Voiko siit\u00e4 olla niin kauan? Voi siit\u00e4. Sellaiset 6-7 vuotta. Vaikka, mahtuu sinne v\u00e4liin hyvi\u00e4kin vuosia. Mutta vuosi vuodelta kaikki pahenee. En edes uskalla kuvitella vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n, miss\u00e4 min\u00e4 silloin olen? En tied\u00e4. En sitten yht\u00e4\u00e4n. Luultavasti istun t\u00e4ss\u00e4 samassa paikassa, kirjoittamassa samoista asioista. Tai jotain muuta.<\/p>\n
Oikeastaan mill\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Ket\u00e4 min\u00e4 yrit\u00e4n huijata? – Itse\u00e4ni. Minusta ei ole t\u00e4h\u00e4n enk\u00e4 min\u00e4 kest\u00e4. Ja todentotta, ei minun tosiaankaan edes tarvitse. Kukaan ei minua tarvitse, enk\u00e4 min\u00e4 tarvitse itse\u00e4ni. Tied\u00e4n, ett\u00e4 jos sammutan valot\u00a0– n\u00e4en … Lue loppuun