Moi!

Olen lävistetty. Tai en minä, vaan korvalehteni. Kävin kultasepän liikkeessä ja naikkonen ampui korvani kultaisella pyssyllä. Aika armelias kuolema, ihan kultapyssyllä. Eikä korvani edes paljoa kuolleet, tuossa ne vielä kituvat ja vetävät viimeisiä hengenvetoja. Luulen. Eikä se edes kyllä sattunut, eikä niihin enää satu. Tai no jos totta puhutaan niin ihan pikkuisen. Mutta ei sillä niin väliä.

Kesällä minusta tulee taas vähän normaalimpi. Saan silmälasit vai sanotaanko joudun saamaan. Niin ne silmätkin vain vanhenee, vetävät sumean puvun yllensä ja käyvät nukkumaan. En kai minä vielä sokeudu, mutta kyllä tuo oikea silmä alkaa aika lopussa olla. Kaikki on aivan sumeaa. Vasen pelaa vielä, ja saa toimia oppaana kesään asti. Sitten herätän oikean eloon, kun asennetaan uudet ikkunalasit. Eiköhän kaikki sitten taas selviä. Ainakin maailmankuva kirkastuu, toivon.

Iloista Pääsiäisen aikaa! (vaikka tänään onkin Pitkäperjantai, surupvä)

-Jossutin