” Hän lautalla purjehtimaan lähti, kun ei jaksanut kipua enempää.

Ja meille viestin jätti, on täällä tyyntä ja rauhaisaa. ”

Kirjasta Rakas Lapseni, toimittanut Leena Vilkka.

Mä en jaksa enää vastailla kysymyksiin, hoitaa toisten asioita, auttaa ja pitää huolta. Kertoa mitä kaikkien pitää tehdä, minne mennä ja monelta. En ole kalenteri, tietotoimisto, sanakirja… En ole kävelevä INFO-piste. Siedän paljon, en pienestä romahda. Mutta minullakin on rajat.. ja tunteet. Joskus minäkin väsyn, en loputtomiin jaksa. Joskus minunkin patoni murtuu.

Ja nyt minun patoni on murtunut. Rajat on ylitetty. Nyt minä en enää jaksa. En ainakaan tänään. Ehkä huomenna, mutta en tänään. Oikeastaan olen loman tarpeessa. Saa ajatella ihan omiaan, ettei tarvitse huolehtia muista, kenenkään muun asioista. Ei tarvitse vastailla kysymyksiin kuten: ”Monelta se ja se on?” ”Milloin pitää mennä tänne ja tuonne?” ”Onko meillä tätä vai tota?”

Melkein kaksi viikkoa saan keskittyä vain itseeni, padon uudelleen rakentamiseen ja sortuneen itseni palasten keräämiseen. Että olisin taas valmis auttamaan muita. Milloin joku auttaa minua?

Sä vahvoille käsilles minut ota,

pimeydestä syliisi nosta.

Vie minut paikkaan jossa en tunne ikävää,

paikkaan, jossa nukkua saan, unta syvää ja rauhaisaa.

(c) Jossutin

– Jossutin