Heissuli pitkästä aikaa. Ajattelin näin marraskuun kunniaksi kirjoittaa. Ei mulle oikeastaan ole tapahtunut mitään, paitsi että olen nyt TETtissä ja en pidä siitä. Ahdistun siellä. No ei siitä sen enempää… Ja toiseksi porukat on Maltalla, ollu jo viikon. Tahdon ne kottiin. Ei siitäkään sen enempää..

Fiilistelen Stellaa. Uusi lempiartistini <3 Siis miten joku osaa kirjoittaa noin kauniita ja ihania ja mahtavia biisejä.. huoh. Osaisimpa minäkin.

Voin kertoa, että olen henkisesti todella todella väsynyt. En koskaan ole ollut näin väsynyt. Tuntuu kuin kaikki energia ja voima hiipuisi minusta mitä enemmän aikaa kuluu. Koko ajan on sellainen odotus ja jännitys päällä. Olen jatkuvasti valmiustilassa. Minusta ei koskaan tule äitiä! En halua äidiksi. Valmiustila ei sovi minulle. Ehkä jollekin sopii.

On jotenki outo olo. On sellainen tunne, että kohta tapahtuu jtn ikävää, että kohta joku otetaan taas minulta pois. Tuntuu kuin en ikinä pääsisi näistä tunteista eteenpäin! Poljen henkisesti paikallani, vaikka päivät kulkee eteenpäin. Aika kulkee, mutta minä en.

Minulla on suunnaton ikävä kavereita. En oo nähny ketään aikoihin. Haluan kouluun, tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, tuttujen ihmisten seuraan. Pois sieltä ahdistavasta työyhteisöstä. Se paikkaa etoo mua. Hyh. Kaikilla muilla on TETtissä kivaa, paitsi mulla. Tai no on mullakin ihan OK siellä, mutta jotain puuttuu. Kun on muutenkin raskasta niin ei oikein jaksaisi. No kai siellä vielä viikon kestää. Sitten äiti tulee kotiin ja kaikki on taas hyvin. Toivottavasti!

Sitten yksi todella, todella ihana asia! :) Saan nukkekodin! Tiiättekö, sellasen ison ja hienon sisustuselementin! Harrastuksen. Jotain omaa, mitä muilla ei ole. Siinä riittää puuhaa pitkiksi ajoiksi. :) Sisustan, somistan, koristan.. Siitä tulee nätti. Se on vaaleankeltainen, sopii huoneeseeni. Voi, odotan sitä. Sen pitäisi tulla tämän kuun lopussa. Pitäisi keksiä nimi.. Villa <?> Villa Jossutin ei oikein sovi. Jtn harmonista. Keveää ja hentoa.. Varmaan kerron siitä aika paljon täällä. Se on projektini. Tai perustan sille oman blogin, en tiedä. Saa nähdä. : ) Jtn hyvää sentään tässä elämässä.. Ois vain muutakin.

Oon lopettanu muille angstauksen kokonaan. Oon katsellu / ollu osallisena parin kaverin riitaan, mikä johtui angstaamisesta. Tälle kyseiselle kaverille en ainakaan enää angstaa. ( Eli jos luet tätä, tunnistat itsesi tästä, ole huoleti en agstaa sinulle.. ) Tämä kyseinen kaveri on minulle niin tärkeä, etten halua vaarantaa ”suhdetta ” häneen mitenkään.

Ei mun pää ehkä vielä hajoa, vaikka viime viikolla oli pari päivää todella rankkaa. No äitiä kotiin odotellessa…

Näkemisiin.

– Jossutin

” Kuka pitää huolta,

en tiedä kenen vastuulla,

on kaikki nämä päivät,

kaikki nämä päivät jä yöt. ”

Stella- Puitten sylissä.

SINÄ OLET PUITTEN SYLISSÄ. MINÄKIN HALUAN.