Kaikki pitää kokea itse. Sitten vasta voi sanoa: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu.” Heillä, jotka eivät tiedä ei ole oikeutta sanoa niin. Samoin ”otan osaa”, mitä osaa tästä kukaan muu voisi ottaa? Ja sitten ne ihmiset, jotka sanovat: ”Pitää vain jaksaa.” helppohan heidän on jaella neuvoja, kun eivät tiedä mistään mitään. ”Aina on toivoa ”, entä jos ei ole? Mitäs sitten sanotaan, kun kaikki on tehty?
Jostain syystä minua ärsyttää suunnattomasti ne ihmiset, jotka tulevat sanomaan yhdentekeviä lauseita, joilla ei ole sillä hetkellä mitään merkitystä. Silloin, kun pahin ahdistus on päällä, eivät mitkään sanahelinät auta. Mieluummin ihmiset voisivat tulla luokseni ja halata. Tai olla vain hiljaa ja kuunnella. Ei tarvitse osata sanoa mitään, eikä tehdä mitään. Riittää kun kuuntelee.
Miksi minä pelkään ihmisiä niin paljon? Miksen anna heidän tulla lähelle? Miksi epäilen?Olen kai ollut liian kauan yksin. Liian paljon käsittelemättömiä asioita sisälläni. Asioita, jotka eivät selviä puhumalla. Tai joita minä en halua selvittää.
Olen vuosia juossut karkuun
näitä ahtaita tunteita
Herää kysymys, että miksi. Miksi en halua selvittää asioita, jotka vainoavat minua joka päivä? Ehkä siksi, koska minä pelkään. Tai siksi, että ne ovat liian vanhoja käsiteltäviksi. Ne ovat olleet pimennossa liian kauan, aivan liian kauan.
Pitäisi katsoa silmästä silmään
antaa surun tulla
ja riepottaa
Mitä kauemmin minä mietin, hoidanko näitä asioita vai en, sitä vaikeampaa se on. Päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia kuluu enkä minä tee mitään. Kunpa olisi joku, jolle voisin antaa tämän kaiken, sanoa: ”Ota sinä nämä, minä en jaksa”. Antaa tämän elämän pois, vaihtaa sen uuteen ja parempaan: kauniiseen, läpinäkyvään, hauraaseen lasieläimeen. Mutta niin ei käy. Vaaleanpunainen kupla puhkeaa ja tipun rymisten alas, kovaa ja korkealta. Haavemaailmasta, joka ei koskaan muutu todeksi. Katson vain, kuinka kaikki jää sinne, pilvilinnojen sisäpihoille piiloon.
Lapseni leikkivät talomme pihalla,
heitä on kaksi kaunista
Tyttö vaaleassa mekossaan, pojalla lappuhaalarit
koivussa hiirenkorvia
Minä odotan auringonkukkien kasvua
tuolta pihamme laidasta
Sinä olet nukahtanut riippukeinuun,
ruohoa kantapäissä
Minä katselen sinua hiljaa,
toivoen ettet koskaan lähde
Katson lastemme leikkejä
heidän kahden kauniin
Tyttö on pieni ja hentoinen
minä olin aivan samanlainen
Pojalla käsissään puinen miekka
ei hienompaa olla vois
Heitä on kaksi kaunista,
sinä nukut riippukeinussa
© Jossutin
Jossutin kuittaaa
ps. Kursivoidut tekstit (c) Jossutin !!
Enkö sit tiedä mistään mitään? On mullaki ollu surullisia aikoja ja paljonki itkua väännetty. Sillä hetkellä tuntuu ettei siihen olis mitään apukeinoja, mutta ajan kanssa ne kaikki selvinny. Tai ei nyt kokonaan ole, mutta nii.. Toivoa on jos sitä jaksaa etsiä. Tiedän että kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se on. Toivoa voi löytää mitä pienimmistäki asioista. Ei sitä tartte odottaa että jotain suurta tapahtus joka sit mullistas elämän kertaheitolla. Pitää nauttia siitä mitä on..
Voisin sanoa pari sanaa, mutta jätän sanomatta.
EI, minä en sanonut ettet SINÄ tiedä mistään mitään. Puhuin YLEISESTI ihmisistä. Enkä myöskään sanonut etteikö SINULLA ole ollut surullisia aikoja. En puhunut sanaakaan SINUSTA, vaan ainostaan ITSESTÄNI.
Ja kirjotan tätä blogia muutenkin vain itselleni. En kenellekään muulle.
En mä nyt ole syyttämässä sua mistään. Todellakaan. Mutta mäkin kuulun niihin ihmisiin, jotka sulle on niitä sanoja sanonut ni ajattelin..
Se onki tärkeetä että teet tätä itselles etkä muille. Että on joku tämmönen oma juttu mitä tehdä.
tekisi mieli sanoa tähän muutama valittu sana…
Haaveita on hyvä olla, unelmista ei sakoteta. Ihmisten on myös vaikea tajuta kaikkia sanomattomia asioita, ne asiat pitäisi vaan kertoa mahdollisimman suoraan.
Sun ei välttämättä tarvitse selvittää kaikkia asioita, jotkut asiat jäävät yleensä pimentoon eikä niistä saa koskaan selkoa. Ne, jotka tuntuvat selkeimmiltä, kannattaa pohtia läpikotaisin ja saada pois mielestä loppujen lopuksi.
Ja sitä mitä sanoit sananhelinästä, kun luen tuon niin pakko myöntää syyllisyyteni sananhelinöihin ja muuhun liirumlaarumiin.
Varmasti moni on valmis kuuntelemaan sua, valmis tulemaan sun luokses ja valmis halaamaan sua.
”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”
– Joni
ps. Runosi ovat upeita =)