Iltaa.

Jokainen joutuu joskus elämässään kohtaamaan menetyksen tuskan. Ja jokaisen kohdalla tuska on erilainen, raaka ja tappava. Me kaikki suremme omalla tavallamme. Tämä, kirjoittaminen, on minun tapani. Vaikka minun olisi pitänyt päästä yli jo kaikesta, mutta minä en ole. En rajaa menetystä vain kuolleisiin. Menettää voi niin monella tapaa. Siitä kerron teille seuraavaksi, mitä minä menetin.

Kun olin pieni, minulla oli äiti, isäpuoli, siskoja, isä, mummo ja velikin. Katsotaanpa elämääni nyt: minulla on edelleen äiti, siskot ja mummo. Jokainen vastakkaisen sukupuolen edustaja on kadonnut elämästäni – kuka minnekin. Aloitetaan isästäni. Menetin hänet jo vuosia sitten. Oikeastaan minusta tuntuu, ettei häntä edes koskaan ollutkaan. Mutta lopullisesti menetin hänet vuonna 2007 – ollessani 14-vuotias. Minun isäni kuoli, minuun sattui, mutta silti tuntui etten tuntenut häntä. Mikä on kyllä totta, en minä häntä tuntenut. Sitten veljeni. Hän ei ole kuollut, mutta en tunne häntä. Hän on aina ollut kaukainen ja aina kauemmaksi hän menee. Silloin harvoin, kun tapaamme, yllätyn. Miten joku voi muistuttaa toista ihmistä niin paljon? – Hän on ilmetty isäni.

Sitten päästään aiheeseen, joka itkettää minua vieläkin. Tämä viiltää sydämeeni haavan joka ikinen kerta. Isäpuoleni, hänkään ei ole kuollut. Hän on enemmän elossa kuin koskaan ennen. Mutta minä en enää kuulu hänen elämäänsä. Hän jätti minut, äitini ja siskoni. Hän petti koko perheemme – sillä mitään perhettä ei enää ole. Kaikki tapahtui niin äkkiä, etten vieläkään, nyt puolen vuoden jälkeen pysty tätä asiaa sisäistämään. Kaipaan sitä vanhaa perhettäni, joka minulla joskus oli. Tuntuu kuin tämä ns. perhe pienentyisi vuosi vuodelta. Joka vuosi joku tippuu pois kyydistä, luovuttaa. Olen jo pitkään miettinyt, milloin on minun vuoroni. Milloin minä saan luovuttaa ja sanoa: En jaksa enempää.

Tuntuu kuin mistään
ei olisi mitään jäljellä
Olen lintu ilman siipiä

(c) Jossutin

Tällaista tänään, ehkä huomenna jotain muuta. Mitä kyllä syvästi epäilen.  Mieleni tekisi huutaa: AUTTAKAA! Mutta taidan pysyä vain hiljaa.

Pitäkää toisistanne huolta. :)

– Jossutin kiittää ja kuittaa