Ihan kuin kaikki alkaisi selkiytyä pikku hiljaa. Niin kuin tämä koko elämä. Nytkin on ihan hyvä olo. Tämä on tosi hassua, miten voi olla näin hyvä olo. =) Mutta silti, ei tämä ole ohi. Niin mikä? Tämä ”tilanne”. Ahdistaa välillä aivan kamalasti. Varsinkin iltaisin, kun kaikki jutut alkaa pyöriä päässä niin kovaa vauhtia ettei itse pysy mukana.

Olen alkanut arvostaa itseäni enemmän. Otan itseni vakavasti ja yritän olla tekemättä asioita, jotka tuntuu pahalta. Tai jos mulla on paha olo jostain asiasta, niin yritän muuttaa sen. Annan itseni tuntea, annan itselleni tilaa. Ei mun tarvitse jaksaa ihan kaikkea, mäkin saan olla väsynyt. Ja pyytää apua. Sitä en vielä osaa! Olen myös alkanut sanomaan vastaan. En suostukaan enää ihan kaikkeen ; ) Mun pitää antaa vastusta, en saa luovuttaa niin helpolla. Silti on vielä paljon tehtävää. Täytyy yrittää jaksaa!

Toivottavasti jaksan pitää pintani yhdessä asiassa, mitä en missään nimessä halua tehdä. Tai oikeastaan se on paikka, jonne en haluaisi mennä. Tiedän vain, että eräät ihmiset saattavat loukkaantua jos jänistän. Mutta kun en minä halua! Jossain menee munkin sietokyvyn raja ja se raja on tässä.

Mä nousen tästä vielä! Vaikka te yritätte kaataa mut kokoajan, mä nousen aina uudestaan. Jos luulitte, että pääsette musta eroon näin helpolla niin olette väärässä! Mä en luovuta, en ainakaan tänään. Huomenna asiat voi olla toisin, mutta tänään mä kestän kaiken.

Katotaan vaan, niin seuraavassa kirjoituksessa itken taas kun en jaksa…

– Jossutin

Ps. Mullakin on tunteet.