Joka aamu herätessään sitä toivoo, että tänään olisi se päivä jolloin tapaa ”sen oikean”. Sitä luulee päivän tuovan tullessaan jotain ihanaa ja sydäntä lämmittävää. Ihmisen, joka haluaa minut omakseen.

Illalla nukkumaan mennessään kuitenkin huomaa, ettei tämäkään päivä mullistanut elämää millään lailla, tämä oli vain yksi päivä muiden joukossa. Kukaan ei tänäänkään halunnut minua omakseen, enkä minä löytänyt itselleni sitä oikeaa.

 Jossain vaiheessa sitä luovuttaa. Lakkaa odottamasta, lakkaa toivomasta, että onni potkaisisi joskus minuakin. Luovuttaa asian Herran haltuun ja sanoo mielessään: ”Jos tämä on Herran tahto, olkoon se niin”. Mutta kuitenkin, jossain sydämen ja mielen sopukoissa kytee pienen pieni toivon kipinä siitä, että jonakin päivänä se unelmien prinssi, päivien paiste saapuisi elämään.

 Epätoivon aalto kuohuu ylitse, kun kirjautuu sisään IRC-galleriaan ja näkee ihkupokseja täynnä onnea. Kuvia selatessa huomaa kuva-albumeja täynnä rakkautta. Silmäilee kommentteja, jotka pursuavat hellyyttä ja kauniita sanoja. Pelkkä arkinen keskustelu rakkaan kanssa näyttää suloiselta.

 Minä toivon sydämeni pohjasta saakka, saavani jonakin päivänä edes ihkupoksin verran rakkautta. Jo pelkkä ajatus siitä, että olisin jonakin päivänä jonkun ihkupoksissa, tuntuu kutkuttavalta. Tai, että siviilisääty-kohdassa lukisi ”seurustelee” ja voisin liittää itseni tuohon ihmiseen. Minä en kaipaa muuta kuin rakkautta, muutakin kuin Kaikki Valtiaan Isän lämmintä rakkautta. Sellaista rakkautta, jonka näkee ja tuntee. Ettei tarvitsisi odottaa kuolemaan saakka, nähdäkseen Jeesuksen ja saadakseen edes jonkinlaista rakkautta.

 Onhan rakkaus suuri käsite, en sitä kiellä. Kaikki ajattelevat rakkautta aivan eri tavoin. Minulle rakkaus on halauksia, läheisyyttä, helliä sanoja, suukkojakin. Rakkaus on lämmin tunne sydämessä.

 Tietysti ei voi vain yhtenä päivänä alkaa seurustelemaan jonkin ventovieraan kanssa. Tarvitaan ensin tutustumista, juttelemista ja sen sellaista. Sitä maailman kauneinta ja rakkauden täyttämää päivää odotellessa. 

Jos sinulla, joka luet tätä juuri nyt, on joku, älä ihmeessä päästä hänestä irti!

Lopuksi pätkä PMMP:n kappaleesta Oo siellä jossain mun

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua.
Kuka päättää, ketkä saa onnistua?

Ihkupoksin verran halauksia ja Taivaan Isän siunausta kaikille!