Aihe siis : onko julkisuus ja avustustyö eli ns.hyvä ihmisen maine
> todellista. Ja toivon teidän ymmärtävän, että tilanne on kohdallani
> nyt akuutti. Olen toki saanut iskuja elämäni varrella paljonkin.
> Mutta kuten nykyisen hiljentymisprosessini edetesä opetetaan,
> anteeksianto
> on jalo taito. Ja koska siitä tulee hyvä olo,
> niin olen itsekin sen oivaltanut.
> Mutta silti vaivaa ajatus, juuri nyt hyvinkin paljon.
> Hän, tämä kaukainen
> kanssakulkija, on äärettömän jalon ihmisen maineessa. Kiltti ja
> auttavainen.
> Mutta minä ainakin omaisin hänen sijassaan huonon tunnon, jos
> käyttäytyisin tyylillä- oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee.
> Se pistää mietityttämään, onko tämä pyyteettömyys vain osapäiväistä.
> Mitä on silloin, kun yleisö ja julkisuus ovat kaukana.
> Eikö omatunto soimaa, jos todella on näin:
> Vääjäämätön tarve olla esillä ihmisten kiiteltävissä,sellaista
> julkisuudenkaipuuta kutsutaan yleensä oliko se nyt edun- vai
> hyödyntavatteluksi.Luulisi päivän jälkeen olevan ontto olo,
> kun ajattelee Luojan näkökannalta: älä lyötyä lyö.
> Satttuu kovin, mutta aina on ollut samarialaisia ja kivenviskaajia.
> Hän itse saa päättää, kumpi hän on.
> Minulla on hyvä olla,otin kiven kiinni. En viskannut takaisin.
> Mutta tässä lopuksi tapahtuman eräs jälkikommentti.
>
> Näin miettii muuan ”ystäväni” lähinnä
> median ja julkisuustavoitteen mahtia.Ne
> jutut, kauniit ja vähemmän
> siloitellut, ovat usein joutavaa . Sillä tosiasia on: Esim. ystävyys ei
> kerskaa
> , ei esitä sopimattomia, eikä itseriittoisia ajatuksia.Ja
> ystävyyden kaikkia sisäisiä tuntoja ei tarvi tuoda julki. Joskus
> saattaa
> kyllä luulla monia huru-ukkojakin todellisiksi ystäviksi, kunnes
> totuus
> tulee ilmi. Moni asiakin,kaunis ja jalo on hyvä ystävä. Ja asioitten
> ymmärtäminen. Elämä itsessään ennenkaikkea on parasta. Ja aika,ei se
> lopu. Eikä ihmisellä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Niinkauan olet
> ystäväni, kun olemme peilissä samalla tasolla.Olemme puolin ja toisin
> vilpittömiä,kuuntelemme, autamme toisiamme. Emmekä ole
> välinpitämättömiä.
> Lehdissä lukee monasti, ystävää ei jätetä.Toisinaan se on totta,
> useimmiten fiktiota. Eli pyrkimys humaanisuuteen onnistuu vain, jos
> yrittää kovin. Se ei luonnu itsestään. Minä puolestani toivotan iloa,
> valoa ja tulevaa elokuuta vaikkapa Lauri Viidan sanoin: elämä on alati
> alussa, alati lopussa. Silti jollain on tuuria. toisella ei. Tällaista
> jutustelua pisti minulle tähän loppuun
> muuan inkatyttö Perun perältä. Tottako lie vai ei? Eli kaikkineen: Elämä
> on
> kallis(arvoista) hukkaanheitettäväksi, käytetään se opetellen
> osaamista..
> Näin puhun joka niemen asukille
> ja rantojen keisareille.
> jo purjeet laskenut eli sanoin vihdoinkin poijussa
>
> teidän irmaliisa ja laivakoira
susi lammasten vaatteissa
by
Tags:
Vastaa