MONEN MONEN KYMMENIEN vuotten takaa, saimme silloin mahtavimman joululahjan
mitä koskaan olemme saaneet.Itsenäisyys on niin hieno, herkkäsäätöinen
asia, siitä pitäisi puhua vain seisten, lakki kourassa.
Meille
nykyihmisille se sana on itsestäänselvyys, mutta maapallolla on vielä
nytkin kosolti kansoja, joille tällainen sana on täysin
vieras.Meidänkään vapautemme ei ole tullut ilmaiseksi, vielä nytkin on
joukossamme heitä, joilla on omat ansionsa nykyiseen oloomme.
Ja se
joukko harvenee vuosi vuodelta.Heidän talvikisoissaan muinoin,
esimerkiksi Kollaalla, ei jaettu pokaaleja. Elinikäisiä kipuja kylläkin.
Ne nuoret miehet silloin olivat niitä sankareita, heitä varten on
olemassa meidän kunnioituksemme. Antoivat kaikkensa ,nuoruutensa,
terveytensä. Tässä vaiheessa soi korvissani kaunis balladi Evakosta.
Ne
perheet siellä sodan kourissa luopuivat kodeistaan
, rakkaista maisemista. Miten on näiden nykyisten polvien laita,
onko meissä yhteishenkeä. Löytyykö? Vai mennäänkö uhon jälkeen iskän
selän taa, kun pahasusi iskee tulet Jatista. Voi menin hieman sivuun
aiheesta. Ajatus oli puhua Suomesta, mitä on olla suomalainen.
Hyvä olla,
jotenkin turvaisa- vaikkakin joka äärellä riehutaan, mutta meidän
kaikki patteristot ovast parasta laatua.
Ja kun näkeen Puolustusvoimat,
vaikka vain Hornetin ilmassa, kiitos olemassaolostaan.Vaan nykyhetkenä tosin
suruisia lentoturmia liikaa, mietteliääksi pistää.
Ja meillä tämä
päämiehemme on mies parhaasta päästä. Ja Linnan
Juhlia, niitä me maahiset tarvitsemme ehkä sadun korvikkeena.
Ja minä kyynisenä pohdin aina mukanaolijoita. En
tutkaile asuja, vaan mitä löytyy ulkokuoren alla. Ja kun militaristinen
luonteeni kerran on, niin illan Bestit ovat Jääkärin Marssi, ja muut
samantapaiset. Ja illan suuruudet ovat univormut, niiden alla on
kuitenkin ajatteleva, sykkivä sydän.
KUNNIOITTAKAAMME SUOMEN VALTAA
LIPPUA JONKA OLEMME ANSAINNEET.
ON ISÄT TÄÄLLÄ TAISTELLEET
USKONEET JA TOIVONEET
HARTAIN MIELIN
IRMALIISA LAINE
Vastaa