Arkisto, joulukuu, 2013

joulu 29

Puun halaus kerran päivässä ei haittaa kovin paljon. Se rentouttaa mielen ja selkiyttää ajatuksia.
Puu ei tee halattaessa vastarintaa eikä juorua selän takana.
Säästyy myös psykiatrimaksuja – ainakin sillä hetkellä:)
Rohkaise mielesi ja ryhdy faniksi.
Halaa puu tai parikin päivässä:)

joulu 27

WIR LIEBEN DAS LEBEN WIR LEBEN DURCH LIEBE LIEBE OHNE LIEBE IST NICHTS LEBEN OHNE LIEBE IST NICHTS LIEBE OHNE LEBEN…… SN PÄÄTTÄÄ ITSE
Das Leben / La Vie /

joulu 23

EL SALVADOR KOHTEENANI

ystäväsi on lähettänyt sinulle tuotevinkin tuotteesta:
”Oliivipuinen jouluseimi”


Löydät tuotteen verkkokaupastamme osoitteesta:
https://www.sacrum.fi/tuote/7205000000002

vanhan tapani mukaan en anna joullulahjoja
vaan suon noille pimeän lapsille
auringon valon
pieni on antini . mutta pisarasta se atlanttikin kertyy
ajatukseni el salvadoriin
tähdistä kirkkaimmat
t irmaliisa

joulu 21

HYVÄ, HELPPO, TOISENLAINEN JOULUPUURO

1 ½ dl puuroriisiä
1 litra maitoa (mielellään punaista tai kevytmaitoon kermaa joukkoon)
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
½ tl hienonnettua muskottipähkinää
Voita
Yksi manteli

Voitele uunivuoka. Sekoita vaniljasokeri ja manteli riisiin ja kaada riisi maitoon. Anna vetäytyä hetken ja kaada sitten kaikki vuokaan. Lisää muutama nokare voita päälle.
Paras tulos kypsennyksessä saadaan aikaan miedolla lämmöllä ja hyvällä ajalla. Hätäisille: 2 tuntia, 160 astetta. Kiireisille: 5 tuntia, 120 astetta. Rauhallisille 8 tuntia, 100 astetta. Noin tuntia ennen kuin puuro on valmista, ripottele päälle hienonnettu muskottipähkinä ja hitusen hunajaa. Kun pinta on kauniin ruskea, joulupuurosi odottaa nauttijaa.

Mantelin löytäjää odottaa onnellinen elämä. Sattuma valitsee löytäjäksi aina positiivisen ihmisen.

joulu 17

koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää uusi lehti elämässään.
Minulle on käynyt juuri näin, toki olen kauan jo miettinyt-jotain
olennaista puuttuu. Nyt viime jouluna pitkästä aikaa koin aattoyönä
luonnon olevan olemassa. Ei keskustan melua , vain metsän hiljaisuus .
Vaikka aina olen pitänyt juuri eläimistä, ja ylikaiken kunnioittanut
merta, nyt oivalsin. Voin vihdoinkin toteuttaa unelmaani, auttaa pulassa
olevia. Apua olen antanut jo humaanitasolla muutaman vuoden, mutta olen
toivonut joskus voivani oikein mennä paikan päälle. Mutta sairaus
verotti elämääni, haaveet jäi. Jutustelin Vakkasanomien päätoimittajalle
pyrkimyksäni olla pienenä pisarana suuressa. Tämä kaikki sai vähitellen
alkunsa, koska olen kuukausien ajan ollut kyynärpäitä myöten Vakkasuomen
ja Sataharjun juurissani.Netti osoitti minulle tien. Ja siinä sivussa
loysin Leinossepon ja Reino Rinnen kautta WWF-sivuille. Olen siis nyt
piireissä, jotka auttavat konkreettisesti,levitän lähipiirieni
välityksellä hädässäolevien sanomaa ja toivon -että viestini leviää
Lisäksi finannssipuolella pikkusumma säännöllisesti ei ole kellekään
ylivoimaista,. Varsinkaan nyt kun on tulossa joulu, meri ja kaikki
elolliset maan päällä- kaipaavat rauhaa ja apua ja tukea. Virtuaalisesti
minulla on mahdollisuus lähettää kaikkea rekvisiittaa eri aiheista. Olen
passini , korttini ansainnut. Haluan siksi vedota joka lukijaan,tehkää
pieni ele, jos ei muuta niin soittakaa minulle. Vien viestin eteenpäin.
040  4425821 on nro.. Mietitään yhdessä,sillä me tarvitsemme kaikki juuri
esim merta ja luonnoneläviä, ja ne meitä. Kyllä tätä riittäisi, saan
tähän pienen palan Itämerijuttua varmasti tueksi WWF/
Sillä juuri meri, on ystävämme- eikö niin. Arvaamaton kylläkin, vuoroin
vihainen ja lempeä.
> Pitäkäämme siitä huolta, älkäämme tuhotko. Toivottavasti näemme
sen iäti sinisenä. Viisaan sanoin:niin kauan kuin on vuoksi, on
luodekin. Soulia jouluksi. irmaliisa laine

hitsin vanha kirjoitus .nutta aina ajakohtainen

tähtenä joukossa

joulu 14

Luojamme, kiitos lumesta, kuurasta, rakeista, pakkasesta ja myös villasta,
tuhkasta, murusista. Otamme luonnon rikkaudet niin itsestään selvyyksinä.
Emme tajua luonnon suunnattomuutta. Opeta kunnioittamaan ja arvostamaan
vuodenaikojamme ja niiden kauneutta. Jokainen niistä on suuri rikkaus, niin
talvi pyryineen ja pakkasineen kuin kesä helteineen ja ukkosineen.
Luonto on suurta lahjaa. Opeta meitä varjelemaan kauniita luonnon aarteita,jotka
tuovat lepoa, rauhaa, rikkautta elämäämme.
Anna meille viisautta ihmetellen tutustua sen pienimpiin lähteensilmiin yhtä
lailla kuin suuriin valtameriin. Sinä olet ne meitä varten luonut, eikä meillä
ole lupaa tärvellä niitä Iyhytnäköisyydessämme. Haluamme varjella antamaasi
luomakuntaa tuleville sukupolville.
Teemmekö näin
Hyvä jos…   Silloin saavat suuret meret jylistä
ja koko olevaisuus ilkamoida hamaan tulevaisuuteen.

Sielukasta Joulua
minun ja tämän kirjoittajan puolesta

irmaliisa laine

joulu 08

oi ihminen kunnioita elämää se on rakkautesi arvoinen
vasta kun oivallat että sinun itsemääräämises osio
ei ehkä riitäkään kanssamatkustajasi
elämän onneen
silloin voit sanoa
olen tehnyt hyvän teon
… olen huomannut että minun tahtoni ja minun teesini eivät ole ainoita
oikeita
tuo toinen riivattu tuossa voi kokea ja halua päivältä aivan muuta
yllätä hänet ja vie hänet kerran tänään juuri sinne—
huomenna kaikki voi olla toisin
ei kannata odottaa  ensi viikkoon, ensi vuoteen-

adventtina  sytytän  kynttilän
ja kiitän taas kerran

juhlan makua kaikille

irmaliisa

joulu 07

MONEN MONEN KYMMENIEN vuotten takaa, saimme silloin mahtavimman joululahjan
mitä koskaan olemme saaneet.Itsenäisyys on niin hieno, herkkäsäätöinen
asia, siitä pitäisi puhua vain seisten, lakki kourassa.
Meille
nykyihmisille se sana on itsestäänselvyys, mutta maapallolla on vielä
nytkin kosolti kansoja, joille tällainen sana on täysin
vieras.Meidänkään vapautemme ei ole tullut ilmaiseksi, vielä nytkin on
joukossamme heitä, joilla on omat ansionsa nykyiseen oloomme.
Ja se
joukko harvenee vuosi vuodelta.Heidän talvikisoissaan muinoin,
esimerkiksi Kollaalla, ei jaettu pokaaleja. Elinikäisiä kipuja kylläkin.

Ne nuoret miehet silloin olivat niitä sankareita, heitä varten on
olemassa meidän kunnioituksemme. Antoivat kaikkensa ,nuoruutensa,
terveytensä. Tässä vaiheessa soi korvissani kaunis balladi Evakosta.
Ne
perheet siellä sodan kourissa luopuivat kodeistaan
, rakkaista maisemista. Miten on näiden nykyisten polvien laita,
onko meissä yhteishenkeä. Löytyykö? Vai mennäänkö uhon jälkeen iskän
selän taa, kun pahasusi iskee tulet Jatista. Voi menin hieman sivuun
aiheesta. Ajatus oli puhua Suomesta, mitä on olla suomalainen.
Hyvä olla,
jotenkin turvaisa- vaikkakin joka äärellä riehutaan, mutta meidän
kaikki patteristot ovast parasta laatua.
Ja kun näkeen Puolustusvoimat,
vaikka vain Hornetin ilmassa, kiitos olemassaolostaan.Vaan  nykyhetkenä tosin
suruisia lentoturmia  liikaa, mietteliääksi pistää.
Ja meillä tämä
päämiehemme  on   mies parhaasta päästä. Ja Linnan
Juhlia, niitä  me maahiset tarvitsemme  ehkä sadun korvikkeena.
Ja minä kyynisenä pohdin aina mukanaolijoita. En
tutkaile asuja, vaan mitä löytyy ulkokuoren alla. Ja kun militaristinen
luonteeni kerran on, niin illan Bestit ovat Jääkärin Marssi, ja muut
samantapaiset. Ja illan suuruudet ovat univormut, niiden alla on
kuitenkin ajatteleva, sykkivä sydän.
KUNNIOITTAKAAMME SUOMEN VALTAA
LIPPUA JONKA OLEMME ANSAINNEET.
ON ISÄT TÄÄLLÄ TAISTELLEET
USKONEET JA TOIVONEET

HARTAIN MIELIN
IRMALIISA LAINE

joulu 04

Aihe siis : onko julkisuus ja avustustyö eli ns.hyvä ihmisen maine
> todellista. Ja toivon teidän ymmärtävän, että tilanne on kohdallani
> nyt akuutti. Olen toki saanut iskuja elämäni varrella paljonkin.
> Mutta kuten  nykyisen hiljentymisprosessini edetesä opetetaan,
> anteeksianto
> on jalo taito. Ja koska siitä tulee hyvä olo,
> niin olen itsekin sen oivaltanut.
> Mutta silti vaivaa ajatus, juuri nyt hyvinkin paljon.
> Hän, tämä kaukainen
> kanssakulkija, on äärettömän jalon ihmisen maineessa. Kiltti ja
> auttavainen.
> Mutta  minä ainakin omaisin hänen sijassaan huonon tunnon, jos
> käyttäytyisin  tyylillä- oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee.
> Se pistää mietityttämään, onko tämä pyyteettömyys vain osapäiväistä.
> Mitä on silloin, kun yleisö ja julkisuus ovat kaukana.
> Eikö omatunto soimaa, jos todella on  näin:
> Vääjäämätön tarve olla esillä ihmisten kiiteltävissä,sellaista
> julkisuudenkaipuuta kutsutaan yleensä  oliko se nyt edun- vai
> hyödyntavatteluksi.Luulisi päivän jälkeen olevan ontto olo,
> kun  ajattelee Luojan näkökannalta: älä lyötyä lyö.
> Satttuu kovin, mutta aina on ollut samarialaisia ja  kivenviskaajia.
> Hän itse saa päättää, kumpi hän on.
> Minulla on hyvä olla,otin kiven kiinni. En viskannut takaisin.
> Mutta tässä lopuksi tapahtuman eräs jälkikommentti.
>
> Näin miettii muuan ”ystäväni” lähinnä
> median ja julkisuustavoitteen mahtia.Ne
> jutut, kauniit ja vähemmän
> siloitellut, ovat usein joutavaa . Sillä tosiasia on:  Esim. ystävyys ei
> kerskaa
> , ei esitä sopimattomia, eikä itseriittoisia ajatuksia.Ja
> ystävyyden kaikkia sisäisiä tuntoja ei tarvi tuoda julki. Joskus
> saattaa
> kyllä luulla monia huru-ukkojakin todellisiksi ystäviksi, kunnes
> totuus
> tulee ilmi. Moni asiakin,kaunis ja jalo on hyvä ystävä. Ja asioitten
> ymmärtäminen. Elämä itsessään ennenkaikkea on parasta.  Ja aika,ei se
> lopu.  Eikä ihmisellä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Niinkauan olet
> ystäväni, kun olemme peilissä samalla tasolla.Olemme puolin ja toisin
> vilpittömiä,kuuntelemme, autamme toisiamme. Emmekä ole
> välinpitämättömiä.
> Lehdissä lukee monasti, ystävää ei jätetä.Toisinaan se on totta,
> useimmiten fiktiota. Eli pyrkimys humaanisuuteen onnistuu vain, jos
> yrittää kovin.  Se ei luonnu itsestään. Minä puolestani toivotan iloa,
> valoa ja tulevaa  elokuuta vaikkapa Lauri Viidan sanoin: elämä on alati
> alussa, alati lopussa. Silti jollain on tuuria. toisella ei. Tällaista
> jutustelua pisti minulle tähän loppuun
> muuan inkatyttö Perun perältä. Tottako lie vai ei?  Eli kaikkineen: Elämä
> on
> kallis(arvoista) hukkaanheitettäväksi, käytetään se opetellen
> osaamista..
> Näin puhun joka niemen asukille
> ja rantojen keisareille.
> jo purjeet laskenut eli sanoin vihdoinkin poijussa
>
> teidän irmaliisa   ja laivakoira