OI TÄTÄ ONNEN PÄIVÄÄ Julkaistu: 8.9.2008 | Kirjoittanut: seabird Julkaistu aiemmin alueemme lehdessä, muutama vuosi takaperin Olen saavuttanut jotain, siksi olen oman elämäni sankari. Taannoin olin muutaman tovin aivan hukassa, eräs arvostettu kollega suitsutti minut alimpaan. Mutta armon vuonna, olkoon esimerkiksi 2005, tajusin jutun ytimen. Ei ole tärkeää, mitä hän ajattelee minusta. Vain minulla itsellä on valta omaan elämääni ja sen kulkuun. Ja jos esteitä tulee- karate ei enää käy. Mutta saappaassa on toki vielä senverran potkua. Ja nivelet vielä hieman kestävät. Juttelimme rakkaan sukulaistyttöni kera näitä aatoksia kiitäessämme hänen pikkumezellään Birgitanlaakson rantateitä. Merta silmänkantamattomiin. Puheemme aihe nykyinen mentaliteetti. Kornisti voi sanoa, kaikkialla on inflaatio. Kaikki on näköjään myös kaupan, perheasiatkin. Noinkohan nuo ns. pikkusielut valjastavat ystävyydenkin vehkeilyjen ja juonittelujen barrikaadeille. Siitä vain, mikäli toimenkuva niin vaatii. Turhaa puhetta rauha ja ymmärtämys. Minua ei hätkäytä, jos kuulen itsestäni ties mitä. Peilini kehykset ovat puhtaat, kuvastinosassa juuri minä. Ruma tahi ei, se on ulkokuorta. Mikä on sisällämme, sen huomaa vähitellen. Nöyrä olen, mutta en nöyryytetty- olen oma itseni koko pitkän vuorokauden. Kuuntelijani sinä vieressä toteaa: Tiedätkö, kateus on paha tauti. Mutta onneksi se ei tartu. Kun pysyy näistä piireistä loitolla, voi sanoa 😮 len saavuttanut elonkirjossa paljon. Miten on sinun laitasi. Esimerkiksi tunnen erään ,jolla ei ole muuta suurta kuin saappaat ja suuri suu. Ja niin unohdin, sipseistä turvonnut maha, jota hän yrittää ahtaa mezensä penkin ja ratin väliin. Sanoin kerran hänelle ,kun hän oudoksui pyöräilyäni. Niiin sanoi, olen elämässäni kiitänyt minäkin jalorotuisilla. Onpa menopelin perälaudeassa siintänyt Alfaromeo logokin. Mutta luovutin siinä vaiheessa, kun jarru petti eikä kaasu toiminut. Niin , mnä en anna kenenkään kellistää minuuttani. Pahat puheet saa jäädä omaan arvoonsa, kuljen eteenpäin. Näin se on, mietiskeli myös rakas sukulaiseni. Loppujen lopuksi jo naureskelimme alun paatokselle Ja totesimme: kaikki siepothan ovat aina arvostaneet vuosikertaa. So what? Ymmärrän. siis vuosikertaa. Uraa,,,,, ,Hämärän illan koittaessa tuijotimme mekin Stellapolarista. Se valaisee meitä, siihen tukeudumme. Kuten kaikki inter-continentaaliset . Tätä kirjoittaessani yö vaihtuu aamuksi, Auer leijuu ilmassa. Radio hehkuttaa Les Paulia, syksyn ääniä. Pian kuullaan sateen ropinaa ja haavanlehtien havinaa. Ville ja minä olemme jotenkuten voimissamme. Ei meitä tarkoituksettomuus kammota, vaikka kauan kestää laulun sanoin syreenit ja ruusut. Kyllä ne tulloo.. Fiksasin kirjoituksen juuri leikkisään sävyyn. Fakta ihmisluonteen vääjämättömästä tarpeesta puhua pahaa toisesta. Olen itse ollut uhrina. Kuitattu sanoma. Ai niin. Vaikka harmttaisi naapurin kauniimpi piha, ei kannata kadehtia. Vaan pitää muistaa: Harvat ovat saavuttaneet maailman katon. Useimmat eivät näe edes omaa itseään, omaa mahdottomuuttaan. Halkeammeko omaan hyvyyteeme, kukaties seabird