Niin sitä lomaahan tässä on vietelty, se spring-loma. 🙂
Temple fairit oli ainoa asia mihin halusin ehdottomasti päästä käymään. Olimme sellaisilla viime talvena täällä käymässä ollessamme. Ne ovat tavallaan markkinat jonkun temppelin alueella tai vieressä puistossa. Kiinan opettajallemme kertoessamme minne olemme menossa, tuli vaihteeksi kielimuuri vastaan. 🙂 Me emme tienneet tapahtumalle muuta nimeä kuin temple fair, suomeksi markkinat, eivät auttaneet yhtään, jostain kumman syystä. En tiedä selvisikö hänelle mihin olemme matkalla. Ihme sinänsä, näitä kun on useammat pitkin kaupunkia, ainakin 7 tai 8 eri paikassa. Nyt luin jostain, että kiinalainen nimitys näille on ”miao hui”, merkistä ja toonista ei mitään tietoa. 🙂
Eka paikka johon menimme oli Dongyue Temple fair. Kuinka ollakkaan löysimme vissiin ainoan paikan näistä missä paikalliset käyvät oikeasti sytyttämässä suitsukkeita ja osoittamassa kunnioitusta munkki-patsaalle. Muutenkin tämä taisi olla paikallisten suosima kohde, ei niinkään länkkäri turistien.

Sen tarkemmin en muista ketä patsas esitti eli parempi olla puhumatta ohi suun tällä kertaa.

Suitsukkeita sytytellään ja niitä sai jättää pataan sauhuamaan.

Dongyuen temppeli on taolainen temppeli, taitaa olla vanhin ja perinteisin temple fair paikka. Tämä temppeli sai alkunsa Yuan dynastian aikana ja kukoistus kauttaan Dongyuen vietti Ming ja Qing dynastioiden aikana. Julkiseksi museoksi se muutettiin 1995.

Tanssi esitys temppelin edustalla.

Onnen palikka kaide, näitä palikoita sai ostaa sisään tullessa ja ripustaa sisäpuolella, melkein minne vain.

Esiintyjiä oli jonkin verran. Tämä tyttö sai hienosti itsensä taiteltua ainakin kolmin kerroin. Ilma oli sen verran viileä, että ripeästi täytyi esitys vetää, etteivät paikat jämähtäneet. Minä palelin talvitamineissani kun katselin tytön ohutta esiintymisasua.

Poika leikki itsekseen koripallon kanssa, ei selvästikään tiennyt miten sillä pelataan. Eikä hänestä varmaankaan keittiö hommiinkaan ole, ei meidän keittiöön ainakaan ole asiaa tuolla huolettomalla asenteella astioita kohtaan 🙂
Ei ne kylläkään pudonneet…

Nämä hiiret olivat lasten suosikki. Rauhallisesti juoksentelivat heille tehtyä kiipeilytelinettä edes takaisin.

Lasten pettymykseksi täällä ei ollut kuin pienella alueella muutama pöytä myyntisälää. Nämä kukat näyttivät kivoilta jostain tuollainen voi joskus tartuakin mukaan. Lapset saivat kumpikin käyttää spring-festivaali lahjaksi saamaansa rahaa ja sehän tänne tulon tarkoituskin oli ollut. 🙂

Päivä oli tuulinen ja viileä, mutta ilma kohtalainen. Temppeli alueelta poistuimme pizza hut:n syömään. Ruoka oli ihan kohtalaista, jälkiruuat kolmannen takaisin lähetetyn annoksen jälkeen vasta oikein. Mikä niissä mahtoi niin vaikeaa olla? Kolme kertaa näytimme listasta kuvaa, tuota me haluamme… Taisi olla vaan kiireinen päivä ja loma stressiä henkilö kunnalla, onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. 🙂