Miten ihmeessä voi aamuvuorot olla näin rasittavia? Tiedän kyllä, että ainakaan tämä kroppa ei ole ohjelmoitu heräämään ennen aamu viittä ja vielä pysymään hereillä iltaan asti ilman päikkäreitä. Se vaan ei toimi! Onneksi näitä aamuja ei nyt tällä erää ole kuin kaksi, sitten saa sentään nukkua kasiin asti ja tässä kohtaa sekin kuulostaa todella ruhtinaalliselta! 🙂 Huomisen kun jaksais töissä pakertaa niin olisikin viikon työt pulkassa. Lasten kanssa olisi tarkoitus huomenna mennä katsastamaan syysmarkkinat. Niistä alkaa syksy! On alkanut jo melkein neljäkymmentä vuotta ja edelleen niissä on jokin taika. Me like! Ja nykyisin se ehdoton juttu markkinoilla on pusut, niitä pitää saada ainakin laatikollinen, ja kaikkia makuja. 🙂 Nam nam….