Tähän viikkoon, tai näihin edeltäviin viiteen päivään on mahtunut paljon tapahtumaa. Paljon hyviä juttuja. 🙂 Tylsää oli kun Isäntä lähti maanantaina työmatkalle. Mutta mukavaa oli saada uusia tuttavuuksia täältä Pekingistä. Lapset pitivät kovasti uusista kavereista. Tyttö varsinkin on kaivannut vanhoja kavereitaan Suomesta ja kaipaillut jotain muuta seuraa kuin Juniori. Samaisella kyläily reissulla löytyi Jenny Lou, ja sehän on jokaisen länkkärin must paikka tehdä ruoka-ostoksia kun tekee mieli jotain tuttua. Meillekin tarttui mukaan mysliä, Alpen-patukoita ja Dajm-karkkeja.
Keskiviikkona olikin odotettu ja pelätty kouluun tutustuminen. Valitettavasti jouduin menemään sinne yksin junnujen kanssa. Mietin hartaasti edes sinne lähtemistä, koska tiesin etukäteen jo miten päivä tulisi menemään ja enkä valitettavasti tälläkään kertaa ollut väärässä. 🙂 Ainoa syy miksi kuitenkin lähdin kiusaamaan itseäni oli tyttö, hänelle päivä olisi todella tärkeä. Alkujännitys oli tietysti valtava, mutta kuten ennenkin hän selvisi hienosti!
Tyttö näki uuden opettajansa, joka on hyvinkin rempseän ja tomeran oloinen täti. Korealais syntyinen, kasvanut Teksasissa eikä puhu juurikaan kiinaa. Ja tekikin hyvin selväksi, että hänen tunneillaan puhutaan sitten englantia eikä kiinaa. 🙂 Luokkakaverit vaikkuttivat harmittomilta eikä enää pelota yhtään mennä kouluun.Tyttö suorastaan odottaa, että pääsee sinne ja motivaatio kielen oppimiseen nousi ainakin 1000% 😀 Mukavampi mennä hänen kouluun kun tietää nyt minne menee ja keitä siellä on. 🙂 Juniori oli kyllä sitten oma herttainen itsensä eikä hetkeäkään paikoillaan, auditoriossa vietetty tunti meni kivasti tuolin saranoita narisuttaessa, ja ne todella narisivat kuin vanhat saranat.
Luokassa höpötettiin omia ja sen ainoan pienen hetken kun puhelin kelpasi pelattavaksi, siinä piti olla äänet melkein täysillä. Kirjastossa kun täytin kiinankielistä lappua niin käytävä toimi oivallisena juoksuratana, lapun täytön jälkeen kun vielä odottelin jotain, saapui tyttökin viimein kirjastoon ja sinä aikana päätti juniori lähteä tutkimaan koulua ihan itsekseen. Lopulta ilmoitin, että jos laput ei nyt kelpaa saatte ne maanantaina, meidän pitää lähteä NYT!
Hetken etsimisen jälkeen poika löytyi, oli toki käynyt jossain lirkuttelemassa ja saaliina tällä kertaa banaani ja tikkari. Reippaasti askeltaen pääsimme pihalle ja siellä huomasin, kuinkas ollakaan pojan huppari oli jossain sisällä koulussa…. Onneksi se oli jäänyt kirjastoon. Kotiin päästyämme oli aika välipalan ja päikkäreiden. Ja onneksi sekin päivä loppui sentään joskus. 🙂
Torstaina oli tiedossa leikki-treffit ja menivät hienosti, myöskin metro matkat mennen tullen sujuivat todella hyvin. Ei jälkeäkään siitä riiviöstä joka mukanani oli edellisenä päivänä.
Tänään juhlistimme juniorin nimppareita. Olin jo aikaisemmin miettinyt mitä herkkua meille hommaisin. Minulla kun täällä ei ole uunia niin leipoa en oikein voi. Kyllähän se lamppu välillä loistaa vähän lahommassakin päässä. Päätin kokeilla munkkien paistoa. Minähän lutraan tuon öljyn kanssa päivittäin. Suomessa en ole koskaan tehnyt munkkeja, koska olen arastellut uppopaistamista öljyssä.

Salaattikulho uudessa käytössä ja kyllä tuo näyttää taikinalta, on jopa noussut!

Siinähän niitä rinkuloita odottamassa pääsyä ruskettumaan.

Hyvin paistuvat! Vaikkakin maissiöljyssä ja wokkipannussa…. 🙂

Munkeilta näyttävät ja maistuvat. Paikallisista aineksista sain aikaiseksi ihan suomalaisen makuisia munkkeja. No, sen verran oli tuontitavaraa, että kardemumma oli kotoisin meidän Salon keittiöstä. 🙂