Saloon odotettu helle-aalto on vissiin eksynyt hieman kurssista. Täällä meinaan on ollut sen verran lämmin ettei minunkaan ole pahemmin tarvinnut valittaa paleltuvani. Ainakaan ulkona. Sisällä meillä on pientä erimielisyyttä ilmastoinnin käytöstä. Kun alkaa nenässä roikkua jääpuikkoja, on mielestäni aika sulkea jäähdytys… 🙂
Muuten päivät sujuvat kuten Suomessakin, kaupassa käyntiä, ruuan laittoa ja lasten komentelua. Konttikin saapuu huomenna ja saamme levittää tutut omat tavarat tänne laina romujen joukkoon. Tavarat saapuvat huomattavasti nopeammin kuin pelkäsin ja oli puheiden mukaan odotettavissa. Isännän ilmoitettua kontin saapumisesta, pääsi suustani aivan ennen kuulumaton lause… ” Ihanaa saan pölynimurini tänne…” 😀
Pari päivää sitten kävimme kävelemässä vieressä sijaitsevassa puistossa. Hieman viileämmässä säässä puistossa olisi viihtynyt pidempäänkin ja puiston kuntoilulaitteita olisi voinut testailla paremmin.

Tässä pari ”ahkeraa” kuntoilijaa… 🙂

Kun kerran Kiinassa ollaan niin eiköhän joka puistossa yksi pandakin ole 🙂

Puistosta löytyi myös pingviinejä, niistä ei nyt ole kuvaa. Vesi jutut näyttivät kaukaa kivoilta. lähempi tarkastelu osoitti ainakin meidän mielestä uima-kielto kyltit aivan turhiksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään mennä uimaan tai edes kastella varpaita. Joku paikallinen oli uhka rohkeana kastelemassa jalkojaan.

Kuivaa on, joten nurmikotkin näyttävät olevan hieman huonossa hapessa.

Luultavasti kuitenkaan nurmikolla ei saa hyppiä tasajalkaa paljain jaloin… 🙂

Yllättävää on ollut kaamea meteli ulkona puissa ja pensaissa. Mitään ei näy, mutta kuuluu kyllä. Monet ovat kyseisestä ilmiöstä maininneet kun ovat etelämpänä käyneet. Puhe on siis laulukaskaista. Kuvaa en ole saanut kun niitä ei tosiaan ole yhtään näkynyt. Muita otuksia kylläkin.

Tälläisiä kuljeskelee jalkakäytävillä. En tiedä mikä koppis on, mutta tuntuvat olevan yksilöitä jotka ovat hoitaneet elämän tehtävänsä ja vetelevät maassa viimeisiä henkosiaan. Jatkaen täten elämän kiertokulkua päätyen muurahaisten ruokalistalle.

Sitten asiasta kukkaruukkuun… 🙂
Tämän päivän uusi tuttavuus oli lohikäärmeen silmät. Vinkeän makuisia pieniä hedelmiä, ei oikeastaan pahojakaan, vaan outoja 🙂 Isäntä ja juniori tykkäsivät. Tyttö ennakkoluuloisesti päätti ekasta nuolaisusta, että ovat pahoja. 🙂

Hedelmä on n. 2 cm halkaisijaltaan ja päällä ohut kuori, keskellä oleva on kuorittu versio, sisällä on kivi. Vasemman puoleisesta on haukattu, joten näkee mistä nimistys tulee, näyttää aivan silmältä 🙂
Siinä tärkeimmät tähän hätään. 🙂