Ehdimme vielä toiseenkin Temple fair tapahtumaan. Sinänsä hyvin meiltä, koska näitä oli vain 31.1 – 6.2 välisenä aikana. Mehän saatamme joissakin asioissa välillä olla hieman hitaasti toimivia… ;D
Ditan Temple fair on sama missä olimme viime vuonnakin. Minä olisin mieluusti nähnyt jotkin muutkin, mutta päätimme ottaa varman päälle, että lapset saavat hattaraa. Hattarasta oli puhuttu jo edellisen reissun kohdalla ja pettymys oli suuri kun sieltä ei hattaraa saanutkaan.

Taitaa olla pääportti. Ditan Parkkiin pääsee useammastakin portista. Melkein joka puistoon tai asuinalueelle tai kauppakeskukseen tai sairaalaan on vähintäänkin etelä,- pohjois,- länsi,- ja itäportti. Rakennuksiin ne tietysti ovat ovia, mutta puhutaan kuitenkin portista.

Ei sinne alueelle ihan noin vaan mennä. Luonnollisesti pitää ostaa lippu. Ne eivät kylläkään ole hinnalla pilattu. Lapset pääsevät ilmaiseksi ja aikuisetkin vain 10 -20 rmb:tä. Turvatarkastus metallin paljastimeen löytyi kummastakin temple fairistä. Dongyuen temppelillä laukku piti läpivalaista, täällä heiluttiin vain käsikäyttöisillä metallin paljastimilla.

Lyhtykujaa pitkin varsinaiselle festari alueelle. Täällä ei koristelussa pihistellä. Huomaa selvästi, että koristeet ovat halpoja ja työvoima on halpaa. Kenen mielikuvitus riittä luomaan mielikuvan siitä miten kaupungin työntekijät ripustavat kaikkiin puihin montaa sataa lyhtyä? Alimmaisista oksista aivan latva huitukoihin asti, todennäköisesti vain tikapuut apunaan…

Klassinen myyrän nuijimis-peli.

Lapset heittivät tikkaa. Itsensä kokoisen pehmolelun saaminen pelistä, ei ollut kovinkaan vaikeaa. Tikan heitossakin, jos sai kaikki 10 tikkaa rikkomaan pallon, sai valita ison pehmon. Lapset saivat kumpikin lohdutus hylkeen, onneksi pienen. 🙂

Kuten näkyy paikalla oli paljon muitakin ihmisiä. Ditan Parkin Temple Fair on kaikista suosituin näistä tapahtumista. Se on myös eniten markkinoiden kaltainen, ruokakojuineen, peleineen, esiintymisineen ja tilpehöörikauppiaineen. Tänne myöskin turistit löytävät tiensä, jos ovat löytääkseen. Päivittäinen kävijä määrä taitaa olla siinä 100 000 henkilön paikkeilla. Ruuhkaa siis oli, toki paikkakin on suhteellisen laaja eli kulkemaan pääsi vielä ihan kohtalaisesti. 🙂

Sitten pää-asian kimppuun! Tai toiset kävivät, minulle ei hattara oikein uppoa.

Ruokaa oli tarjolla montaa lajia, ekassa tikussa taisi olla mustekalaa, ehkä. Seuraavana nuudelikeittoa, se on yleensä ihan syötävää. Sitten tarjolla palleroita. En tiedä mitä olivat, näyttivät tuulihatuilta, mutta tiiviimmiltä eikä niissä ollut täytettä. Tämä lihavarras oli meidänkin valintamme, oikein hyviä!

Jep, näitä syötiin! 🙂

Nämä hieman eksoottisemmat vartaat jätettiin väliin. Ensin katsoimme, että kesäiset kaskaat ovat päässeet taas estradille, mutta taisivatkin olla skorpioneja tai jotain niiden sukulaisia. Lähinnä pyrstön piikki tuo skorppionin mieleen, tietoa ei tälläkään kertaa ole. Koskakohan on…? 🙂

Syömisen jälkeen lähdimme kiertelemään ja katselemaan ympärille. Lapset kävivät perinteisellä ajelulla.

Mukavia nuo Temple Fairit, taidan mennä ensi vuonnakin jos vaan mahdollista. Joku uusi paikka voisi olla taas kiva nähdä.