Täällä on kaikenlaisia hedelmiä ja kasviksia tarjolla huomattavasti paremmin kuin Suomessa.Hintakaan ei päätä huimaa, joten kasvissyönti on hyvinkin edullinen vaihtoehto. En kylläkään ajatellut ryhtyä, ihminen tarvitsee lihaa, ainakin tämä kyseinen yksilö. 🙂
Lähinnä olemme tutustuneet uusii hedelmiin, tutunnäköisiin, osaa näistä olen nähnyt Suomessakin. Mutta tosiaan se hinta puoli on karistanut halut testailla uusia tuttavuuksia.

Erään illan saalis

Tämä on pitahaya. Kuvaa en huomannut ottaa kun se oli halkaistu. Sisältä se on valkea ja pieniä mustia siemeniä. Halakaistuna voi syödä lusikalla kuten kiiviä. Oikein hyvä, lapsetkin tykkäsisvät kovasti. Tästä saatiin vaihtelua välipaloihin. Tähän asti he ovat syöneet banaaneja. Siitä varmaan johtuu apinamainen käytös… 🙂

Tässä on rambutan. Sisällä on kivi, samalla lailla kuin kirsikassa. Vaalea hedelmäliha oli ihan syötävää. Ongelmaksi tuli kivessä oleva kuori, joka jäi kiinni syötävään osaan. En tiedä olivat rambutanit liian raakoja vai tekniikkako mättäsi. Kuori tuntui suussa ihan kuin olisi puunkuorta syönyt. Muuten hyvä.

Verkkomeloni, näitähän saa joka paikasta ja olikin ennestään tuttu. Se hävisikin nopeasti parempiin suihin.

Dragon fruitsit, suklaa ja kirsikat tulivat myös syötyä. Kirsikat varsinkin olivat positiivinen yllätys, isoja ja mehukkaita ja makeita. En ole aikoihin saanut hyviä kirsikoita mistään.

Tässä meidän viimeisin testaus. Se on durian. Iso piikki pallero. Halkaisia on n. 30 cm eli se on iso. Painaa n. 4-5 kg. Kuori on kova ja piikit ovat terävät 🙂 Durian on kypsä kun kuori on halkeillut, silloin se on myös helppo avata. Sisältä se on pehmeähkö, vähäsen kuin hiukan liian raaka banaani. Maultaan vähän hassu, syötävää kuitenkin. Ongelmaksi muodostuu hedelmän iso koko. Sitä meinaan on sitten paljon ja makuun puutuu hyvin nopeasti, saattaa hyvinkin olla, että suurin osa menee kierrätykseen… 🙂

Löysimme myös eräältä kaupunkiin tutustumis reissulta Carrefourin. Se on kauppaketju, jossa myydään jonkin verran läsimaisia tuote merkkejä. Sieltä löytyi mikropopcorneja. Tietysti montaa eri makua. Testiin lähtivät mansikan makuiset ja voin makuiset.

Jotain, ilmeisesti hilloa oli ”räjähtänyt” pussin sisällä kun poksahtelivat mikrossa.
Lapset pitivät niistä, meidän aikuisten makuun liian makeita.

Popcorneja syödessä ihmettelimme taas kiinalaisten mieltymystä makeaan. Melkein kaikki on makeaa. Tässä kohtaa tutut hörähtävät ja ihmettelevät voiko mikään olla meille liian makeaa… 😀 Kyllä voi. Esim. popcornit kuuluvat olla suolaisia, ei makeita kuten myös leipä. Pulla on makea. Ainoa asia mikä ei ole ollut makea oli kääretorttu. Siinä sokeria oli käytetty hyvinkin kitsaasti ja myöskään teessä tai kahvissa ei juurikaan käytetä sokeria. Selvästi olemme sokerin suhteen aivan eri linjoilla paikallisten kanssa. Ehkä me totumme, ehkä emme. 🙂